Kuva: e-z / Flickr

Tossa kuvassa ollaan Essin kanssa matkalla NOFX:n keikalle, muut fotot löytyvät Big Brother -nettitelkkarin! 35€ kolmen kuukauden piinastahuvista ei ehkä ole ihan mahdoton juttu. Toisaalta voin käyttää sen kaiken ajan World of Warcraftiinmuihin asioihin Berliinissä… Mäkki on lähtenyt eilen Shanghaista. Jos Hopeisen Omenan tietoihin on uskomista, se saapuu tänään Amsterdamiin, huomenna Helsingborgiin ja sitten perjantaina tai maanantaina Helsinkiin! Hieno juttu. Vielä kun löytäisin fiksun 500gb kovalevyn ja skinin koneelle niin alan olla lähtövalmis.

Viikonlopuksi on buukkautunut kaikenlaista. Lauantaina mennään äidin, Essin ja Akon kanssa brunssille Atelje Finneen. Sen jälkeen kuvaan Markun uuden bändin, TV Off, promokuvat. Kun ilta tummuu, täytyykin jo siirtyä Dubrovnikissa järjestettävään indierokkiklubiin eli Helsinki Syndroomaan soittamaan rokkilevyjä ennen pohjoiskorean ja Tundramatiksin keikkoja. Huhhuh. Ja ettei tekeminen vain lopu kesken, haluaisin mennä Rose Gardeniin katsomaan ah niin valloittavan Princess Superstarin keikan! Sunnuntai on onneksi hiljaisempi päivä, vain Clifton Sextetin viimeinen keikka ennen levytystaukoa on listalla. Tulkaa kaikki sinne, liput ovat vain nolla euroa! Paikkana on On the Rocks.

Nyt töiden pariin. Olipa muuten monta linkkiä tässä postauksessa, olen katsokaas kova poika kun päästään namedroppaukseen! Mosh.

Tampereen Pakkahuone oli loppuunmyyty ja täynnä keikkapaidoitettuja tyyppejä joista aika iso osa oli saapunut pääkaupunkiseudulta. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut liian täyttä, vaan tilaa oli ihan mukavasti! 1500 ihmistä vetävä sali oli viihtyvyydeltään huippuluokkaa eikä akustiikkakaan ollut huonoimmasta päästä. Ennen pääesiintyjää tsekkasimme kotimaisen skatepunklegendan, Freak-Edin keikan joka oli hurjan hyvä! Bändi ei ole soittanut kuuteen vuoteen ja silti pisti yleisön sellaiseen hurmokseen että huh huh! Mikä olisikaan ollut parempi paluukeikan paikka kuin tämä ilta? Kaksi laulajaa, päräyttävät riffit ja pitti lavan edessä tekivät tehtävänsä.

NOFX aloitti lähes ajallaan, siis noin yhdeltätoista. Melkein puolentoista tunnin settiin mahtui varsin kattava biisilista. Uusia biisejä kuultiin siinä missä vanhempaakin materiaalia, eikä hittejä häpeilty. Arvasin etukäteen oikein: yleisö osasi melkein kaikki kappeleet, ja nyrkit heiluivat ilmassa koko keikan ajan! Eivätkä nuo parin uudemman levyn biisit häviä sävellyksinä vanhemmille juuri ollenkaan, toimivat hyvin!

Kuvassa Fat Mike bassottelee vuoden 2006 Warped Tourilla vihreähiuksisena. Lähde: Jgarber, Flickr
Biisien väleissä herrasmiehet heittivät rehtiä läppää Yhdysvaltojen tilasta, Euroopasta, eurooppalaisista, meksikolaisista, juutalaisista, valaanlihasta, Tampereesta ja vähän muustakin. Fat Mike päälle sylkevistä punkkareista: “please stop that now, it’s very disgusting and if that happens again, the gentleman over there will beat the shit out of you”. Fat Mike lavalle lentävistä kengistä: “please don’t throw shoes on stage, that’s so ’97. And you might not remember that album anyway”. Franco Un-American -biisin sanoja muutettiin vähän raflaavampaan suuntaan ja toivottiin unpresidentin päivien lopettamista jonkun nimeämättömän tahon toimesta. Wicked. El Hefe yllätti mut heleällä laulullaan! Pystytukkainen meksikolainen soitti tietysti myös trumpettia monissa biiseissä. Eric Melvin ei tällä keikalla pistänyt kurttupolkaksi, vaan päätyi ainoastaan kitaroimaan ilman paitaa (oikeastaan paitaa ei ollut koko keikan aikana nähtävillä). Myös switcheroo tapahtui, ja Fat Mike & Melvin vaihtoivat soittimia päittäin. Pitkä keikka jätti jälkensä pohkeisiin, jotka vielä eilen olivat hieman hapoilla. Ei haittaa, tulkaa uudelleen Suomeen!

Niin, henkilökohtaisesti koin että keikan kohokohta saattoi olla reggaehtavasti liikkeelle lähtenyt, säröiseksi poljennaksi kasvanut Eat the Meek, jonka ensimmäiseen säkeistöön päätän tämän postaukseni. Kiitos NOFX.

Because there’s never gonna be enough space
So eat the meek, savor the taste
It’s always gonna be a delicacy
So Lick your chops and eat the meek

Jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin: Macbook Pro odottaa postimiestä jossain päin aasiaa ja on netin mukaan tilassa “Prepared for Shipment”. Toivottavasti sille löytyy tilaa joltain lähitulevaisuuden lennolta!

Coming up: eilisen NOFX -keikan raportti!

Kuva: e-z / Flickr

Alan olla terve! Kohta täytyy mennä pistäytymään kadunvaltauksessa jonka lähtö on Havis Amandalta kello 12:00. Illalla korviani hellitään: NOFX soittaa Tampereen Pakkahuoneella! On harvinaista lähteä muualle katsomaan keikkaa, mutta tämä oli jotain mitä en tosiaan voi missata. Monen vuoden odotus palkitaan, toivottavasti oon pirteä vielä illalla

Eiliset läksiäiset olivat jymymenestys ja tänään naurattaa. Ensin kourallinen hyviä ystäviä kerääntyi Koffin puistoon. Durianin avaaminen ei ollut aivan yksinkertainen temppu. Matiaksen ja puukon avulla umpijäässä oleva hedelmä kuitenkin avautui lopulta, mutta sitä ennen fyysisten vaurioiden aiheuttamisen saldo oli 2-0 piikkikasan hyväksi. Pirun teräviä nuo piikit! Hajuhaitat olivat selvästikin liioiteltuja, kuten taivaalliseksi kuvailtu makukin. Juuri kun booli oltiin saatu sekoitettua, alkoi ripottelemaan vettä. Sokerista valmistettu seurueemme siirtyi sitten Pursimiehenkadulle kuuntelemaan teknoa ja Kakkahätä-77:ää. Tunnelma tiivistui kun ovikello soi jatkuvasti, ja lopulta yksiö oli täynnä ihmisiä. Tarkoitan: täynnä!

Kun aurinko tuli taas esiin, raahasimme lisää boolintekotarvikkeita puistoon josta löytyi lisää kavereita. Ilta pimeni, booli väheni ja durian osoitti kyntensä. Loppuillasta mentiin vielä palloilemaan Fanny Goes to Hollywoodiin jonka Family Man -festariviikonloppu oli itseasiassa yllättävän hiljainen tapahtuma. Terassilla oli mukavaa ja olut oli maukasta (kiitos Antti!). Ja Matias, kiitos jallushotista! Fanny sijaitsee hienolla paikalla, öinen puisto on kutakuinkin täydellinen terassinäkymä! Puoli kahden aikaan täytyi poistua kotiin kun olo ei vieläkään ollut aivan täysin terve. Kiitokset kaikille, teitä tulee hurja ikävä! Rakkautta.

Kuvat täällä!