On maanantai ja nyt on aamiaisen aika! Meen päivällä moikkaamaan Lisaa ja Jerunaa Schlesisches Strasselle ja hengaillaan Kimmon kanssa. Edessä on myös pankkitilin sulkemisyritys mutta tajusin ettei mulla tietenkään ole passia mukana ja voi olla ettei sähköinen henkilökortti ole riittävä todistus identiteetistäni. Peukalot pystyyn kuitenkin!

Jotkut biisin sanat koskettavat enemmän kuin toiset.

‘Pon the mic I’m the teacher! Spread my words like a preacherr Cut the crap! Get the slap! Drum’n'Bass’s still on the map!

‘Pon the mic I’m the Voodoo! The destination is Zulu! Here we come! Here we go!

Love in a woman’s heart I wanna have the whole and not a part Strange that this feeling grows more and more ‘Cause I’ve never loved someone like you before

Scooter on jonkinasteista neroutta, suurneroutta oikeastaan. Paremmaksi menee oikeastaan vain Bloodhound Gangin coveroima Scooter jota löytyy tämän linkin takaa Spotifystä. Lisää läbinää myöhemmin, ehkä vasta tiistain puolella! Mosh!

Neontikut, konfettisade ja loppumaton määrä punaisia ilmapalloja serpentiinin seassa – siinä neljä elementtiä jotka tekevät hyvät bileet. Kumma kyllä puolitäysi klubi piiskattiin älyttömään hurmokseen jonka tehoa kuvaa parhaiten Kimmo, joka saapui paikalle vähän liekityksen alettua ja joka pääsi samantien älyttömään pogoiluun messiin. “Nää on ihan älyttömät bileet, miten tää on mahdollista” taisi olla aikalailla suora lainaus. Niinpä, mikä ihme Berliinin klubeilla toimii niin hyvin? Kyse ei ole pelkästään niistä kolmen-neljän hengen joukoissa vessankoppeihin menevistä kreisibailaajista vaan jostain muusta – vapaudesta.

Nyt tarvitaan unta. Hieno ilta, ja kiitokset Arsille, Jounille, Kallelle, Kimmolle ja Johanille mahtavasta seurasta. PLUR!

Istuskelen Porvoolaisen Studio Mankun tarkkaamossa. Juho lauloi ja soitti pianot demoksi. Seuraavaksi Sampo takoo rummut sisään ja Vessi äänittää. Hienoa!

Spotifyn äänenlaatu arvelutti minua aluksi, mutta en ole löytänyt siitä muuta moitittavaa kuin hiljaisen voimakkuuden. Tämä johtuu voimakkuuden normalisoinnista ja siitä, että suurin osa uudesta musiikista kompressoidaan TÄYSILLE. Onneksi vahvistimesta voi vääntää hieman enemmän äänenvoimakkuutta eikä tarvitse harmitella tätä sen enempää. Striimin muoto on ilmeisesti Ogg Vorbis (160?) ja se on toiminut muutamia katkoja lukuunottamatta täydellisesti. Katkot sattuivat iltaisin, joten voi olla että Spotifyn serverit käyvät ylikierroksilla kun kasvua tapahtuu näinkin paljon.

Softan saa mäkille tai windowsille ja käyttöliittymä on hyvin pitkälti samanlainen kuin Itunesissa.Kaikki käyttöliittymässä sijaitsevat, musiikkiin liittyvät elementit (soittolistat, bisit, levyt) ovat raahattavissa tai kopioitavissa linkeiksi. Näin biisejä voi suositella ystävilleen vaikka Messengerin tai Skypen välityksellä. Linkkiä klikkaamalla biisi alkaa soimaan Spotifyssä. Soittolistojen jakaminen on oma suosikkini tämän hetken ominaisuuksista. Omia listoja voi siis lähettää kavereilleen – tai tehdä soittolistan yhdessä (collaborative playlist). Yhteisissä listoissa on taas puutteita, sillä niistä ei näy kuka kappaleen on lisännyt eikä oikeastaan mitään muitakaan yhteiskäytössä tärkeitä asioita.

Yhteisöllisyytta Spotifystä ei löydy vielä tämän ominaisuuden lisäksi ollenkaan. Toivon, että se olisi seuraavana ominaisuuslistalla, sillä olisi mukavaa seurata mitä kaverit ovat kuunnelleet ja suositella heille hyvää musiikkia. Kehitystiimi tuntuu paiskovan vauhdikkaasti uusia ominaisuuksia sisään, sillä viime viikolla manailemani Last.fm -scrobblauksien puute korjattiin toissapäivänä. Nyt (nolot) biisit joita kuuntelen, näkyvät taas tuolla. Hävettääkö kokeilla millaista skeidaa Lauri Tähkä oikein on? Ehkä vähän, mutta antaa nyt stten mennä kun (lähes) ilmaiseksi saa

Yhteisöllisien ominaisuuksien lisäksi Spotify voisi petrata oman musiikkikirjaston hallinnassa. Kun mielenkiintoista musiikkia on niin paljon, olisi hyvä pystyä korvamerkitsemään levyjä jotenkin. Tahtoisin kuunnella Hank Williams III:n levyn läpi joskus muulloin kun nyt, mutta miten muistaisin tämän? Pelkään että tämä toteutetaan jollakin hierarkkisella järjestelyllä, mutta ehkä Spotify tekee homman hyvin! Myös queue (seuraavana soitettavat biisit) toimii vähän härösti: tuntuu ettei sinne jotain laitettuaan pääse millään pois jonossa seisovan musiikin kuuntelusta!

Spotify saa rahansa muutamalla eri tavalla. Ilmainen striimi soittaa kuuntelijalle mainoksia, mutta ainakin tällä hetkellä niitä on todella vähän. Mainostus varmaankin tihentyy kun käyttäjiäkin tulee enemmän, sllä nyt mainos kuullaan ehkä kerran kymmenessä biisissä. “Parempien ihmisten” tunnuksen voi ostaa vuorokaudeksi eurolla tai vaihtoehtoisesti koko kuukaudeksi kympillä. Premiumissa ei ole mainoksia ja ilmeisesti uusi musiikki tulee ensin maksavien asiakkaiden ulottuville. Ero on kuitenkin lähinnä naurettavan pieni, mutta valitsin itse kannatusmielessä kuukauden premiumin. Lisäksi saan välillä kutsuja joilla voin tuoda ystäviäni Spotifyn ihmeelliseen maailmaan, ja niitä ei ilmaista radiota kuunteleville ole tiedossa – ainakaan vielä.

Joten tässä sitä istutaan pimeässä sunnuntaiaamussa ja plärätään Helsingin Sanomien journalistien valitsemia, vuoden 2008 parhaita levyjä. Kävin ne pikaisesti läpi selvittääkseni millainen edustus niistä löytyy, ja alla on lista löytyneistä ja niistäkin, joita ei ollut kuunneltavissa.

Sam Amidon, Erykah Badu, Buika, Children of Bodom, Coldplay, Cut Copy, Dans Les Arbres, Toumani Diabete, Dido, Duffy, Eleanoora Rosenholm, Fleet Foxes, Glasvegas, Hercules and Love Affair, Herra Ylppö ja Ihmiset, Frida Hyvönen, Johanna Iivanainen & 1N , Iiwanajulma, Mikko Innanen, Ismo Alanko Teholla, Bon Iver, Kiki Pau, Kuusumun Profeetta, M83, Mariza, MGMT, Melingo, Opeth, Portishead, The Raconteurs, R.E.M., Ruudolf, Kauko Röyhkä & Riku Mattila, The Soundtrack of Our Lives, Bobo Stenson, Stepa, Sväng, Rokia Traore, Vampire Weekend, Maija Vilkkumaa, ja lopulta Hank Williams III.

26/41 löytyy, 15/ 41 kateissa. Osalla artisteista (esimerkiksi Maija Vilkkumaalla) on kaikki muut levyt listattuna muttei Hesarissa mainittua, uusinta tuotosta. Ihan hyvä tulos – ja Spotify lisää jatkuvasti uusia levy-yhtiöitä ja artisteja listalleen. Parasta tässä taitaa kuitenkin olla se, että striimattaviss on suuret määrät pienehköjä levy-htiöitä kokonaisuudessaan. Joku voisi tietysti napista siitä ettei AC/DC tai Metallica ole kuunneltavissa, mutta itse en ole kokenut näitä rajoitteita kovin pahoina.

Tätä kirjoittaessani olen kuunnellut Toumani Diabeten Boulevard de l’independance -levyn läpi – ja kuulostaa todella hyvältä! Seuraavaksi luvassa Erykah Badun loistava New Amerykah Part One, jota olenkin jo kuullut aiemmin.

Saan laitokselta lainaan Asus eee 900 -miniläppärin! Sensijaan näyttää siltä että en saa gradustipendiä ainakaan niiden kuukausien ajalle kun opetan laskareita. Pitää sitten anoa kesän ajaksi niin saa silloin jotain rahaa.

Eilen törmäsin Antin kautta Spotify -nimiseen nettiradioon joka on nerokas: puolitoista miljoonaa biisiä striimattavana valinnan mukaan, vaikkapa nyt uusin The Killers tai Millencolinin Home From Home. Maksoin äsken kannatusmielessä 10e kuukauden parempien ihmisten tunnuksesta, jonka avulla voin sillointällöin kutsua uusia kavereita tutustumaan ilmaiseen, mainoksia sisältävään palveluun. Äänenlaatu on varsin hyvä mutta ihan kaikkea mielenkiintoista (Offspring, Bad Religion, jotkut jättibändit) tuolta ei löydy. Teknoa sensijaan on kivasti, aamu alkoi Villaloboksen tahtiin

Boh. Nyt lepäämään. Veto pois ja vähän lämpöäkin. Huomenna pitää mennä käymään veneellä heti aamusta, se tarvitsee paremman peittelyn joulupyhien kunniaksi. Yllä komeilee kuva about värien mukaan järjestetystä levyhyllystäni. Nyt se on paremmin toteutettuna, kun saan sen valmiiksi, pistän uuden kuvan!

Harmittaa, että Rubikin ilmaisusta on karissut särökitaroita jotka on korvattu torvilla ja koskettimilla. Ehkä uusi levy kuitenkin tulee olemaan edeltäjäänsä parempi – toiveet ovat korkealla. Rubikin riveistä on myös kadonnut basisti, jota paikkasi ainakin keikalla USC:n parrakas herra.

Tänään luvassa on pitkään suunniteltu peli-ilta! Häikkä saapuu tänne muutaman oluen kanssa, ja aiomme hakata Xbox 360 -pelejä koko illan! Autopelejä, Halo kolmosta, Mirror’s Edgeä, Fable kakkosta ja niin edelleen… Uusi Dashboard on kyllä oman postauksen arvoinen, sen käytettävyydestä on paljonkin sanottavaa.

Xbox360 Elite maksaa 289e Verkkokaupassa. Kuulostaa halvalta, mutta on paljon rahaa.

Suunnittelen lounasta yhä edelleen. Kohta menen syömään Kamppiin äitini kanssa.

Spore vaikuttaa lupaavalta peliltä. Saa nähdä jääkö vain siltä vaikuttavaksi. Asensin aikani kuluksi.

Television hommaaminen taitaa jäädä suunnittelun tasolle. Venekin vaatii rahaa.

Haluaisin hieman lomaa. Tai sitten olla täysipäiväisesti töissä. Käyttöliittymäsuunnittelu kiinnostaa.

En nyt jaksa kirjoittaa mitään kokonaisuutta, mutta tällaisia juttuja mietin kun pitäisi kirjoittaa kandia.

Supergrass ja Benga kuulostavat kyllä hyviltä tänään.

Illalla en aio tehdä mitään.

Lopulta, 10 minuuttia sovittua myöhemmin, paikalle kurvasi punainen Golf MkIII jossa oli vielä takapenkki tyhjänä. Hyppäsimme kyytiin Charlien (Karl) kanssa, joka oli ihan mukavan oloinen lavastaja. En muista kuljettajan nimeä, mutta pelkääjän paikalla istunut tyttöystävä oli Mia. Kyyti Hampuriin oli rauhallinen (120-140km/h) ja kesti vähän alle kolme tuntia. Rahallinen menetys oli 15€ jolla pääsin Hauptbahnhofille. Oli jännää seistä neljän vuoden tauon jälkeen laitureiden päällä junia katselemassa. Kaupunki näytti samaan aikaan tutulta ja vieraalta. Kaikki näyti kiiltävämmältä ja puhtaammalta kuin nykyisessä kotikaupungissani.

Koska kaikki linjat johtavat Hampurissa Hauptbahnhofille (pfft, pikkukaupunki), pääsin ilman vaihtoa Eimsbüttelin kaupunginosaan. Oli kivaa päästä jonnekin missä en ollut muistaakseni käynyt aiemmin. Geerd ja Linda tekivät pizzaa ja minulle tarjoiltiin myös thaihenkistä kanakeittoa. Pääsimme Winterhudessa sijaitsevaan juhlapaikkaan joskus puoli kymmenen maissa jolloin kaksosten 60-vuotissynttärit olivat jo hyvin vauhdissa.

Jätimme Geerdin tekemän 60-vuotiskranssin oven ulkopuolelle ja siirryimme ihmettelemään sisällä vellovaa vierasta massaa. Oli seassa onneksi tuttujakin. Ulla ja Sandra, Geerdin kaveri Marcus, Nina, Claudia ja Maike! Oli myös mukavaa tavata Sandran poikaystävä Tom ja erityisesti Ullan tuleva mies, Dylan. Dylan on ilmeisesti kotoisin Perusta mutta mulle jäi vähän epäselväksi mikä hän on miehiään (ammatti, musiikkimaku, huumorintaju tms) – varsin pätevän oloinen heppu kuitenkin. Ulla oli jo viidennellä kuulla raskaana joten masu oli jo aika iso! En tuntenut potkuja koska vatsassa lymyilevä poika taisi nukkua. Joskus kolmen jälkeen lähdimme pienoisessa tuutissa kohti yöpaikkaa. Matka sujui aika näppärästi ottaen huomioon myöhäisen ajankohdan.

Sunnuntaina heräiltiin hieman huonossa hapessa siinä puoli kahden pintaan. Geerd teki meille aamiaista ja keitti pohjoisfriisiläissittäin mooonta kannullista teetä. Koomahenkinen tila alkoi onneksi vähän taittua kun lähdin Geerdin kanssa kohti Hampurin linja-autoasemaa. Kolmen ja puolen tunnin bussimatkan aikana sain niskat jotenkin tosi jumiin, ilmeisesti suoraan niskaan puhaltanut ilmastointi teki temppunsa ilkeästi. Sain Pitkä häntä -kirjan melkein puoleenväliin ja pelasin vähän Puzzle Questia Nintendo DS:llä. Saapuessani Ostbahnhofille satoi kaatamalla ja olin rättiväsynyt. Päätin ottaa taksin muutaman metropysäkin ja yhden vaihdon sijaan koska sunnuntaisin vuoroväli on huonoimmillaan 15 minuuttia. Kuusi euroa oli ihan sopuhinta kotimatkan inhimillistämisestä.

Kotona kävin seminaarin kalvot läpi puolittain ja jumitin koneen ääressä ilman toimivaa nettiä. Seuraamani Dawson’s Creekin toisen tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa sarjaan tulee yksi mun suosikkihahmoista: Andie McPhee! Mahtavaa. Kolari Officer Paceyn kylkeen aloittaa kaiken mahtavan. Muistelen että vuonna 2000 mehustelin tota juttua enemmänkin. Pakko jatkaa tsekkaamista!

“Cats and dogs are coming down
The 14th Street is gonna drown
Everyone is rushing round

I’ve go blonde on blonde
On my portable streo
It’s a lullaby
From a giant golden radio”
- Nada Surf: Blonde on blonde

Kävin äsken niskasäryn takia uudelleen lääkärillä. Nolla euroa, ei lähetettä hierojalle mutta piikki lidokaiinia(?) niskan eri pisteisiin joten eiköhän tästä selvitä. Toivottavasti ensi yön voisi nukkua ilman särkylääkkeitä. Lisäksi toivon että löytäisin hyvän ja edullisen hierojan jolla voisin käydä vaikka kolmen-neljän viikon välein. Työpöydän ergonomia on edelleen varsin kyseenalainen ja tulevaisuudessa häämöttää vielä monta hiirenklikkausta ja näppäimistönpainallusta.

Loppuun vielä jouluinen musavinkki: New Judas -lafkan tarjoilema, Les Gilettes – Rapid Razor Cuts -mixtape. Mayhemia! Soi paluumatkalla junassa ja muutenkin on pärissyt aika hyvin joka puolella Ipodissa. Toimii!

Ja sain muuten mun seminaarista… 1.3 eli 1-5 asteikolla toiseksi paras! Myös laitoksen proffa liekehti ammattimaista otetta. Hyvä minä!

Kannatti siis lähteä vaikka olikin vähän kipeä ja väsynyt olo. Linda vihjasi että norjalainen Per on myös menossa, ja sainkin hänen puhelinnumeronsa juuri ennenkuin lähdin kohti keikkapaikkaa. Per oli oikein kiva tyyppi ja luulen että tulen myös jatkossa houkuttelemaan häntä kevyen musiikin rientoihin. Yarr.

Huomasin että tänään olisi ollut myös Prefuse 73 joka jää nyt siis näkemättä. Myös Jason Forester on saapumassa Berliiniin 4.11. ja The National soittaa Postbahnhofilla Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi 6.12. Ja ja ja… Ja Simian Mobile Disco! Sitäkin voisi harkita vaikka juuri puhuinkin äitini kanssa siitä että kannattaa jättää vähän taukoa keikkojen tsekkaamisen välille kun niistä ei välttämättä muuten saa niin paljon irti. Harkitaan, harkitaan!

Oli huippua että äiti oli vierailemassa uudessa kotikaupungissani. Pyörittiin perjantaina Charlottenburgissa päin ja syötiin makoisasti: ensin KaDeWe:n yläkerran ravintolassa salaattia ja myöhäistä syntymäpäiväkakkua ja sitten illalla simpukoita ja linguinejä kanalla ja jättikatkaravuilla supertunnelmallisessa Cafe Brelissä. Hotellin edestä kuului villiä tööttäilyä jonka lähteeksi paljastui nuorten turkkilaisten häät. Hääseurue oli pystäyttänyt yhden kaistan kokonan (myöhemmin kaikki kaistat) ja tanssi tien keskellä kulkevalla viheralueella! Aika vitsikästä

Äitini metriksellä.

Hääseurueen aiheuttamaa kaaosta, morsian kävi Mäkissä!

Lauantaita kulutettiin sitten Hamburger Bahnhofin kokoelman parissa sekä Hackescher Marktin nurkilla luuhaillessa. Ostin kivan, pitkän ja ohuen oliivinvihreän hupparin American Apparelilta (opiskelija-alennus -15% marraskuun 10. päivään saakka). COSin liikekin tuli tsekattua ja sinne jäi myös odottelemaan tosi hieno rotsi jonka käytännöllisyys ei tehnyt ihan liian suurta vaikutusta. Ehkä vielä alan katumaan ja palaan hakemaan sen…

Kiinteä teos.

Dominoefektejä.

Kaiutinportaat.
Illalla tultiin tänne Kreuzbergiin katsomaan mun asuntoa ja tuomaan Akon lähettämät tavarat (kylpytakki ja sensellaista). Päädyttiin syömään sushia Creamin vieressä olevaan Cumoon josta saa vietnamilaista ja japanilaista pöperöä. Sitten lähdin seikkailemaan kohti Philipin 30v -synttäreitä. Oli aika hankalaa löytää perille ilman karttaa… Pilkkopimeät, epäloogisesti numeroituvat kadut eivät auttaneet asiaa joten jouduin soittamaan Bodolle muutaman kerran kysyäkseni neuvoa. Bileet olivat superkivat: paikalla oli paljon Bad Wimpfenistä kotoisin olevia tyyppejä joita olen viimeksi tavannut noin seitsemän vuotta sitten! Michaelia oli tietysti erityisen kivaa nähdä! Uusia kontakteja jäi taas taskunpohjalle muutama kappale, saapa nähdä keksitäänkö jotain yhteistä tekemistä.

Michael ja Ainhoa etualalla.

Jojo ja Nitsche.

The Bod.

Sunnuntaiaamu alkoi aika hitaalla vaihteella. Sain kuitenkin itseni yllättävän nopeasti ulos kotoa kun sovin että lähden äidin kanssa Helmut Newton -museoon katsomaan mustavalkoisia alastonvalokuvia. Aika mieletöntä kamaa. Samaa ei voi sanoa Larry Clarkin kuvista jotka olivat tylsiä ja ankeita… Hamburger Bahnhofilta mentiin metrolla Oranienburger Strasselle ja käveltiin sieltä Hackescher Marktin ruokakeitaaseen. Panasia osoittautui nappivalinnaksi: mun japanilainen keitto jossa oli nautaa ja erilaisia leviä, oli supermaukasta! Myös alkupalaksi valitut Dim Sumit olivat tosi hyviä, ja äidin curry taisi olla matkan paras ruoka. Lounaan jälkeen käveltiin vielä Alexanderplatzille ja katsottiin näyteikkunoita.

Päivä oli aika nopeasti siinä vaiheessa että suunnattiin takaisin äidin hotellille jossa tiemme erkanivat. Oli mainio viikonloppu joka hujahti ohi hurjaa vauhtia. Nyt on taas aika paneutua saksanläksyihin joita pitää mennä esittelemään puolentoista tunnin päästä!

Summa summarum: on tullut syötyä hyvin (eikä edes kovin epäterveellisesti). Torstaina Geerd tarjosi ruusukaali-lihakeittoa ja jälkkäriksi syötiin Crème brûléet Jules Vernessä joka sijaitsee Savignyplatzilla. Päädyimme sinne kun menimme tapaamaan Ennon vaimoa, Silviaa!

Geerd ja SIlvia Jules Vernessä.