Bangkokin yö

Bangkok on huumaava ja ristiriitainen kokemus. Se on meluisa ja hiljainen, vilkas ja rauhallinen ja samanaikaisesti vehreä että savusumuinen. Sen valtavat tiet kuljettavat ihmisiä kaupungin halki jakaen liikenteen hiljalleen yhä pienempiin ja pienempiin sivukatuihin. Kaupungin ääreisverenkierron pikkukaduilla on hiljaista ja niiden varrella näkee paikallisten elämää. Odotan paljon näitä kaikkia elementtejä, ehkä eniten hiljaisuutta joka hämmentää ruuhka-ajan taksimatkojen jälkeen.

Matkamusiikiksi tähän kaupunkiin valitsen Oh No Onon Eggs -levyn, joka tuudittaa meidät uneen kun öitä on jäljellä enää seitsemän. Bändin eilinen keikka Kuudennen Linjan keikka oli todella hyvä, kiitos Jussi!

Vuosi 2010 alkaa siis erinomaisissa musiikkifiiliksissä. Mitähän seuraavaksi? Ainakin Prince of Assyria 12.2. ja Oh No Ono 15.2. Biffy Clyron 31.1. keikka kiinnostaa myös.

Noniin, julistan kesän ainoan festariviikonloppuni alkaneeksi! Flow 2009 starttasi eilen hienosti saksalaisen elektronisen musiikin legendan, Kraftwerkin esiintymisellä Suvilahden tunnelmallisessa voimalamiljöössä. Nelikon edellinen keikka jäi väliin osittain Jäähallia syytellen, sillä se on yksi ankeimmista keikkapaikoista joita tiedän. Nyt tuli tilaisuus paikata hienon shown missaaminen, joten mitä nyt sitten jäi käteen?

No, hyvä mieli ainakin. Upeasti toteutetettu visuaalinen puoli, loistavat biisit ja paras festariäänentoisto, jota olen koskaan kuullut, ansaitsevat täydet pisteet. Sensijaan keikka itsessään oli aika tylsä ja laskelmoidun robottimainen, mutta sehän onkin Kraftwerkin juttu. Neljästä jäbästä kolmelle riitti potikoiden vääntelyä ja neljäs (videoteknikko) näytti olevan täysin paikoilleen jähmettynyt. Ralf Hütterin vokaalit olivat tietysti varsin pysäyttäviä: TRANS-EUROPE-EXPRESS! Joka tapauksessa hieno ilta, jossa oli mukava törmäillä ystäviin!

Tänään Flow jatkuu jättimäisellä musakattauksella jonne suuntaan jo viideltä katsomaan The Terror Pigeon Dance Revoltia. Illan kohokohdat tulevat näillä näkymin olemaan Vampire Weekend, Scuba, Ladyhawke, Andreas Tilliander ja Mika Vainio.

Harmittaa, että Rubikin ilmaisusta on karissut särökitaroita jotka on korvattu torvilla ja koskettimilla. Ehkä uusi levy kuitenkin tulee olemaan edeltäjäänsä parempi – toiveet ovat korkealla. Rubikin riveistä on myös kadonnut basisti, jota paikkasi ainakin keikalla USC:n parrakas herra.

Tänään luvassa on pitkään suunniteltu peli-ilta! Häikkä saapuu tänne muutaman oluen kanssa, ja aiomme hakata Xbox 360 -pelejä koko illan! Autopelejä, Halo kolmosta, Mirror’s Edgeä, Fable kakkosta ja niin edelleen… Uusi Dashboard on kyllä oman postauksen arvoinen, sen käytettävyydestä on paljonkin sanottavaa.

Kuva on 1541:sen Flickr -arkistosta, Wolf Paraden vuoden 2005 keikalta. Kannattaa mennä ihmettelemään muitakin hienoja otoksia! Tietysti CC-lisensoitu.

Seuraavaksi sitten Tavastialle tsekkaamaan Clifton Sextetin keikka 27.11. joten siellä nähdään.

Huomenna Tavastialla olisi yksi tämän syksyn upeimmista keikoista: Jonna Tervomaa. Näin Jonnan keikan pari viikkoa sitten kun olin Clifton Sextetin kanssa Seinäjoella ottamassa uusia promo/bändikuvia sekä hengailemassa. Kuvien jälki oli pääosin erinomaista, käykää tsekkaamassa ne täältä. Filmille kuvaaminen on niiiiiin kivaa! Napsin viisi rullaa Fuji Provia 400X:ää ja yhden Kodakin crossin.

Taisin eksyä heti aiheesta, nimittäin Tervomaan keikasta. Siellä nähdään: odotan jo keikan aloittavaa Palvomaan sua -biisiä jonka aikana lavalla on vain Jonna ja kosketinsoittimet. Pam!

Tänään menen Nosturille katsomaan Supergrassia. Sekin on merkittävää.

Tänään koettua: kuumottavat tehtävät Aiboon liittyen, toivottavasti selvitään!

Kannatti siis lähteä vaikka olikin vähän kipeä ja väsynyt olo. Linda vihjasi että norjalainen Per on myös menossa, ja sainkin hänen puhelinnumeronsa juuri ennenkuin lähdin kohti keikkapaikkaa. Per oli oikein kiva tyyppi ja luulen että tulen myös jatkossa houkuttelemaan häntä kevyen musiikin rientoihin. Yarr.

Huomasin että tänään olisi ollut myös Prefuse 73 joka jää nyt siis näkemättä. Myös Jason Forester on saapumassa Berliiniin 4.11. ja The National soittaa Postbahnhofilla Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi 6.12. Ja ja ja… Ja Simian Mobile Disco! Sitäkin voisi harkita vaikka juuri puhuinkin äitini kanssa siitä että kannattaa jättää vähän taukoa keikkojen tsekkaamisen välille kun niistä ei välttämättä muuten saa niin paljon irti. Harkitaan, harkitaan!

Oli huippua että äiti oli vierailemassa uudessa kotikaupungissani. Pyörittiin perjantaina Charlottenburgissa päin ja syötiin makoisasti: ensin KaDeWe:n yläkerran ravintolassa salaattia ja myöhäistä syntymäpäiväkakkua ja sitten illalla simpukoita ja linguinejä kanalla ja jättikatkaravuilla supertunnelmallisessa Cafe Brelissä. Hotellin edestä kuului villiä tööttäilyä jonka lähteeksi paljastui nuorten turkkilaisten häät. Hääseurue oli pystäyttänyt yhden kaistan kokonan (myöhemmin kaikki kaistat) ja tanssi tien keskellä kulkevalla viheralueella! Aika vitsikästä

Äitini metriksellä.

Hääseurueen aiheuttamaa kaaosta, morsian kävi Mäkissä!

Lauantaita kulutettiin sitten Hamburger Bahnhofin kokoelman parissa sekä Hackescher Marktin nurkilla luuhaillessa. Ostin kivan, pitkän ja ohuen oliivinvihreän hupparin American Apparelilta (opiskelija-alennus -15% marraskuun 10. päivään saakka). COSin liikekin tuli tsekattua ja sinne jäi myös odottelemaan tosi hieno rotsi jonka käytännöllisyys ei tehnyt ihan liian suurta vaikutusta. Ehkä vielä alan katumaan ja palaan hakemaan sen…

Kiinteä teos.

Dominoefektejä.

Kaiutinportaat.
Illalla tultiin tänne Kreuzbergiin katsomaan mun asuntoa ja tuomaan Akon lähettämät tavarat (kylpytakki ja sensellaista). Päädyttiin syömään sushia Creamin vieressä olevaan Cumoon josta saa vietnamilaista ja japanilaista pöperöä. Sitten lähdin seikkailemaan kohti Philipin 30v -synttäreitä. Oli aika hankalaa löytää perille ilman karttaa… Pilkkopimeät, epäloogisesti numeroituvat kadut eivät auttaneet asiaa joten jouduin soittamaan Bodolle muutaman kerran kysyäkseni neuvoa. Bileet olivat superkivat: paikalla oli paljon Bad Wimpfenistä kotoisin olevia tyyppejä joita olen viimeksi tavannut noin seitsemän vuotta sitten! Michaelia oli tietysti erityisen kivaa nähdä! Uusia kontakteja jäi taas taskunpohjalle muutama kappale, saapa nähdä keksitäänkö jotain yhteistä tekemistä.

Michael ja Ainhoa etualalla.

Jojo ja Nitsche.

The Bod.

Sunnuntaiaamu alkoi aika hitaalla vaihteella. Sain kuitenkin itseni yllättävän nopeasti ulos kotoa kun sovin että lähden äidin kanssa Helmut Newton -museoon katsomaan mustavalkoisia alastonvalokuvia. Aika mieletöntä kamaa. Samaa ei voi sanoa Larry Clarkin kuvista jotka olivat tylsiä ja ankeita… Hamburger Bahnhofilta mentiin metrolla Oranienburger Strasselle ja käveltiin sieltä Hackescher Marktin ruokakeitaaseen. Panasia osoittautui nappivalinnaksi: mun japanilainen keitto jossa oli nautaa ja erilaisia leviä, oli supermaukasta! Myös alkupalaksi valitut Dim Sumit olivat tosi hyviä, ja äidin curry taisi olla matkan paras ruoka. Lounaan jälkeen käveltiin vielä Alexanderplatzille ja katsottiin näyteikkunoita.

Päivä oli aika nopeasti siinä vaiheessa että suunnattiin takaisin äidin hotellille jossa tiemme erkanivat. Oli mainio viikonloppu joka hujahti ohi hurjaa vauhtia. Nyt on taas aika paneutua saksanläksyihin joita pitää mennä esittelemään puolentoista tunnin päästä!

Summa summarum: on tullut syötyä hyvin (eikä edes kovin epäterveellisesti). Torstaina Geerd tarjosi ruusukaali-lihakeittoa ja jälkkäriksi syötiin Crème brûléet Jules Vernessä joka sijaitsee Savignyplatzilla. Päädyimme sinne kun menimme tapaamaan Ennon vaimoa, Silviaa!

Geerd ja SIlvia Jules Vernessä.

Tampereen Pakkahuone oli loppuunmyyty ja täynnä keikkapaidoitettuja tyyppejä joista aika iso osa oli saapunut pääkaupunkiseudulta. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut liian täyttä, vaan tilaa oli ihan mukavasti! 1500 ihmistä vetävä sali oli viihtyvyydeltään huippuluokkaa eikä akustiikkakaan ollut huonoimmasta päästä. Ennen pääesiintyjää tsekkasimme kotimaisen skatepunklegendan, Freak-Edin keikan joka oli hurjan hyvä! Bändi ei ole soittanut kuuteen vuoteen ja silti pisti yleisön sellaiseen hurmokseen että huh huh! Mikä olisikaan ollut parempi paluukeikan paikka kuin tämä ilta? Kaksi laulajaa, päräyttävät riffit ja pitti lavan edessä tekivät tehtävänsä.

NOFX aloitti lähes ajallaan, siis noin yhdeltätoista. Melkein puolentoista tunnin settiin mahtui varsin kattava biisilista. Uusia biisejä kuultiin siinä missä vanhempaakin materiaalia, eikä hittejä häpeilty. Arvasin etukäteen oikein: yleisö osasi melkein kaikki kappeleet, ja nyrkit heiluivat ilmassa koko keikan ajan! Eivätkä nuo parin uudemman levyn biisit häviä sävellyksinä vanhemmille juuri ollenkaan, toimivat hyvin!

Kuvassa Fat Mike bassottelee vuoden 2006 Warped Tourilla vihreähiuksisena. Lähde: Jgarber, Flickr
Biisien väleissä herrasmiehet heittivät rehtiä läppää Yhdysvaltojen tilasta, Euroopasta, eurooppalaisista, meksikolaisista, juutalaisista, valaanlihasta, Tampereesta ja vähän muustakin. Fat Mike päälle sylkevistä punkkareista: “please stop that now, it’s very disgusting and if that happens again, the gentleman over there will beat the shit out of you”. Fat Mike lavalle lentävistä kengistä: “please don’t throw shoes on stage, that’s so ’97. And you might not remember that album anyway”. Franco Un-American -biisin sanoja muutettiin vähän raflaavampaan suuntaan ja toivottiin unpresidentin päivien lopettamista jonkun nimeämättömän tahon toimesta. Wicked. El Hefe yllätti mut heleällä laulullaan! Pystytukkainen meksikolainen soitti tietysti myös trumpettia monissa biiseissä. Eric Melvin ei tällä keikalla pistänyt kurttupolkaksi, vaan päätyi ainoastaan kitaroimaan ilman paitaa (oikeastaan paitaa ei ollut koko keikan aikana nähtävillä). Myös switcheroo tapahtui, ja Fat Mike & Melvin vaihtoivat soittimia päittäin. Pitkä keikka jätti jälkensä pohkeisiin, jotka vielä eilen olivat hieman hapoilla. Ei haittaa, tulkaa uudelleen Suomeen!

Niin, henkilökohtaisesti koin että keikan kohokohta saattoi olla reggaehtavasti liikkeelle lähtenyt, säröiseksi poljennaksi kasvanut Eat the Meek, jonka ensimmäiseen säkeistöön päätän tämän postaukseni. Kiitos NOFX.

Because there’s never gonna be enough space
So eat the meek, savor the taste
It’s always gonna be a delicacy
So Lick your chops and eat the meek