Lopulta, 10 minuuttia sovittua myöhemmin, paikalle kurvasi punainen Golf MkIII jossa oli vielä takapenkki tyhjänä. Hyppäsimme kyytiin Charlien (Karl) kanssa, joka oli ihan mukavan oloinen lavastaja. En muista kuljettajan nimeä, mutta pelkääjän paikalla istunut tyttöystävä oli Mia. Kyyti Hampuriin oli rauhallinen (120-140km/h) ja kesti vähän alle kolme tuntia. Rahallinen menetys oli 15€ jolla pääsin Hauptbahnhofille. Oli jännää seistä neljän vuoden tauon jälkeen laitureiden päällä junia katselemassa. Kaupunki näytti samaan aikaan tutulta ja vieraalta. Kaikki näyti kiiltävämmältä ja puhtaammalta kuin nykyisessä kotikaupungissani.

Koska kaikki linjat johtavat Hampurissa Hauptbahnhofille (pfft, pikkukaupunki), pääsin ilman vaihtoa Eimsbüttelin kaupunginosaan. Oli kivaa päästä jonnekin missä en ollut muistaakseni käynyt aiemmin. Geerd ja Linda tekivät pizzaa ja minulle tarjoiltiin myös thaihenkistä kanakeittoa. Pääsimme Winterhudessa sijaitsevaan juhlapaikkaan joskus puoli kymmenen maissa jolloin kaksosten 60-vuotissynttärit olivat jo hyvin vauhdissa.

Jätimme Geerdin tekemän 60-vuotiskranssin oven ulkopuolelle ja siirryimme ihmettelemään sisällä vellovaa vierasta massaa. Oli seassa onneksi tuttujakin. Ulla ja Sandra, Geerdin kaveri Marcus, Nina, Claudia ja Maike! Oli myös mukavaa tavata Sandran poikaystävä Tom ja erityisesti Ullan tuleva mies, Dylan. Dylan on ilmeisesti kotoisin Perusta mutta mulle jäi vähän epäselväksi mikä hän on miehiään (ammatti, musiikkimaku, huumorintaju tms) – varsin pätevän oloinen heppu kuitenkin. Ulla oli jo viidennellä kuulla raskaana joten masu oli jo aika iso! En tuntenut potkuja koska vatsassa lymyilevä poika taisi nukkua. Joskus kolmen jälkeen lähdimme pienoisessa tuutissa kohti yöpaikkaa. Matka sujui aika näppärästi ottaen huomioon myöhäisen ajankohdan.

Sunnuntaina heräiltiin hieman huonossa hapessa siinä puoli kahden pintaan. Geerd teki meille aamiaista ja keitti pohjoisfriisiläissittäin mooonta kannullista teetä. Koomahenkinen tila alkoi onneksi vähän taittua kun lähdin Geerdin kanssa kohti Hampurin linja-autoasemaa. Kolmen ja puolen tunnin bussimatkan aikana sain niskat jotenkin tosi jumiin, ilmeisesti suoraan niskaan puhaltanut ilmastointi teki temppunsa ilkeästi. Sain Pitkä häntä -kirjan melkein puoleenväliin ja pelasin vähän Puzzle Questia Nintendo DS:llä. Saapuessani Ostbahnhofille satoi kaatamalla ja olin rättiväsynyt. Päätin ottaa taksin muutaman metropysäkin ja yhden vaihdon sijaan koska sunnuntaisin vuoroväli on huonoimmillaan 15 minuuttia. Kuusi euroa oli ihan sopuhinta kotimatkan inhimillistämisestä.

Kotona kävin seminaarin kalvot läpi puolittain ja jumitin koneen ääressä ilman toimivaa nettiä. Seuraamani Dawson’s Creekin toisen tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa sarjaan tulee yksi mun suosikkihahmoista: Andie McPhee! Mahtavaa. Kolari Officer Paceyn kylkeen aloittaa kaiken mahtavan. Muistelen että vuonna 2000 mehustelin tota juttua enemmänkin. Pakko jatkaa tsekkaamista!

“Cats and dogs are coming down
The 14th Street is gonna drown
Everyone is rushing round

I’ve go blonde on blonde
On my portable streo
It’s a lullaby
From a giant golden radio”
- Nada Surf: Blonde on blonde

Kävin äsken niskasäryn takia uudelleen lääkärillä. Nolla euroa, ei lähetettä hierojalle mutta piikki lidokaiinia(?) niskan eri pisteisiin joten eiköhän tästä selvitä. Toivottavasti ensi yön voisi nukkua ilman särkylääkkeitä. Lisäksi toivon että löytäisin hyvän ja edullisen hierojan jolla voisin käydä vaikka kolmen-neljän viikon välein. Työpöydän ergonomia on edelleen varsin kyseenalainen ja tulevaisuudessa häämöttää vielä monta hiirenklikkausta ja näppäimistönpainallusta.

Loppuun vielä jouluinen musavinkki: New Judas -lafkan tarjoilema, Les Gilettes – Rapid Razor Cuts -mixtape. Mayhemia! Soi paluumatkalla junassa ja muutenkin on pärissyt aika hyvin joka puolella Ipodissa. Toimii!

Ja sain muuten mun seminaarista… 1.3 eli 1-5 asteikolla toiseksi paras! Myös laitoksen proffa liekehti ammattimaista otetta. Hyvä minä!

Kannatti siis lähteä vaikka olikin vähän kipeä ja väsynyt olo. Linda vihjasi että norjalainen Per on myös menossa, ja sainkin hänen puhelinnumeronsa juuri ennenkuin lähdin kohti keikkapaikkaa. Per oli oikein kiva tyyppi ja luulen että tulen myös jatkossa houkuttelemaan häntä kevyen musiikin rientoihin. Yarr.

Huomasin että tänään olisi ollut myös Prefuse 73 joka jää nyt siis näkemättä. Myös Jason Forester on saapumassa Berliiniin 4.11. ja The National soittaa Postbahnhofilla Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi 6.12. Ja ja ja… Ja Simian Mobile Disco! Sitäkin voisi harkita vaikka juuri puhuinkin äitini kanssa siitä että kannattaa jättää vähän taukoa keikkojen tsekkaamisen välille kun niistä ei välttämättä muuten saa niin paljon irti. Harkitaan, harkitaan!

Oli huippua että äiti oli vierailemassa uudessa kotikaupungissani. Pyörittiin perjantaina Charlottenburgissa päin ja syötiin makoisasti: ensin KaDeWe:n yläkerran ravintolassa salaattia ja myöhäistä syntymäpäiväkakkua ja sitten illalla simpukoita ja linguinejä kanalla ja jättikatkaravuilla supertunnelmallisessa Cafe Brelissä. Hotellin edestä kuului villiä tööttäilyä jonka lähteeksi paljastui nuorten turkkilaisten häät. Hääseurue oli pystäyttänyt yhden kaistan kokonan (myöhemmin kaikki kaistat) ja tanssi tien keskellä kulkevalla viheralueella! Aika vitsikästä

Äitini metriksellä.

Hääseurueen aiheuttamaa kaaosta, morsian kävi Mäkissä!

Lauantaita kulutettiin sitten Hamburger Bahnhofin kokoelman parissa sekä Hackescher Marktin nurkilla luuhaillessa. Ostin kivan, pitkän ja ohuen oliivinvihreän hupparin American Apparelilta (opiskelija-alennus -15% marraskuun 10. päivään saakka). COSin liikekin tuli tsekattua ja sinne jäi myös odottelemaan tosi hieno rotsi jonka käytännöllisyys ei tehnyt ihan liian suurta vaikutusta. Ehkä vielä alan katumaan ja palaan hakemaan sen…

Kiinteä teos.

Dominoefektejä.

Kaiutinportaat.
Illalla tultiin tänne Kreuzbergiin katsomaan mun asuntoa ja tuomaan Akon lähettämät tavarat (kylpytakki ja sensellaista). Päädyttiin syömään sushia Creamin vieressä olevaan Cumoon josta saa vietnamilaista ja japanilaista pöperöä. Sitten lähdin seikkailemaan kohti Philipin 30v -synttäreitä. Oli aika hankalaa löytää perille ilman karttaa… Pilkkopimeät, epäloogisesti numeroituvat kadut eivät auttaneet asiaa joten jouduin soittamaan Bodolle muutaman kerran kysyäkseni neuvoa. Bileet olivat superkivat: paikalla oli paljon Bad Wimpfenistä kotoisin olevia tyyppejä joita olen viimeksi tavannut noin seitsemän vuotta sitten! Michaelia oli tietysti erityisen kivaa nähdä! Uusia kontakteja jäi taas taskunpohjalle muutama kappale, saapa nähdä keksitäänkö jotain yhteistä tekemistä.

Michael ja Ainhoa etualalla.

Jojo ja Nitsche.

The Bod.

Sunnuntaiaamu alkoi aika hitaalla vaihteella. Sain kuitenkin itseni yllättävän nopeasti ulos kotoa kun sovin että lähden äidin kanssa Helmut Newton -museoon katsomaan mustavalkoisia alastonvalokuvia. Aika mieletöntä kamaa. Samaa ei voi sanoa Larry Clarkin kuvista jotka olivat tylsiä ja ankeita… Hamburger Bahnhofilta mentiin metrolla Oranienburger Strasselle ja käveltiin sieltä Hackescher Marktin ruokakeitaaseen. Panasia osoittautui nappivalinnaksi: mun japanilainen keitto jossa oli nautaa ja erilaisia leviä, oli supermaukasta! Myös alkupalaksi valitut Dim Sumit olivat tosi hyviä, ja äidin curry taisi olla matkan paras ruoka. Lounaan jälkeen käveltiin vielä Alexanderplatzille ja katsottiin näyteikkunoita.

Päivä oli aika nopeasti siinä vaiheessa että suunnattiin takaisin äidin hotellille jossa tiemme erkanivat. Oli mainio viikonloppu joka hujahti ohi hurjaa vauhtia. Nyt on taas aika paneutua saksanläksyihin joita pitää mennä esittelemään puolentoista tunnin päästä!

Summa summarum: on tullut syötyä hyvin (eikä edes kovin epäterveellisesti). Torstaina Geerd tarjosi ruusukaali-lihakeittoa ja jälkkäriksi syötiin Crème brûléet Jules Vernessä joka sijaitsee Savignyplatzilla. Päädyimme sinne kun menimme tapaamaan Ennon vaimoa, Silviaa!

Geerd ja SIlvia Jules Vernessä.

Yliopiston tarjonta oli mielenkiintoista. Saksankurssi oli aika peruskauraa, tällä kertaa täytyy tehdä enemmän duunia omatoimisesti. Opettaja oli aika lepsu, toivotaan että homma pysyy kasassa. Käytettävyyskollokvio oli tosi mielenkiintoinen, siellä oli aiheena jotain tangible usability -aiheesta. Myös käytettävyys ja laatu -seminaari oli hyvä valinta: pidän oman esitykseni kolmas joulukuuta ja kerron täälläkin aiheesta vähän enemmän kun olen tutustunut siihen enemmän. Kollokviosta ei tosin taida tipahtaa opintopisteitä ilman esitystä, mikä on sinänsä hassua koska kaikki puhujat ovat tutkijoita eri instansseista… Ajateltiin Kimmon kanssa että voisimme esitellä Helsingin Yliopiston ja TKK:n tutkimusta käytettävyys- ja käyttöliittymäpuolilta mutta täytyy katsoa meneekö ehdotus läpi. Ainakin yleisö on vaativaa!

Syksy tuli rytinällä: lehdet muuttuivat noin viikossa kirkkaankeltaisiksi ja alkoivat putoamaan kovaa vauhtia. Syksy on kuitenkin tvärittömämpi kuin Suomessa: väreinä on lähinnä vihreää ja keltaista, ei niinkään ruskean ja punaisen sävyjä. Viikonloppuna kävin molempina aamuina syömässä aamiaista Geerdillä. Tuli tosissaan syksyinen fiilis – mutta berliiniläisittäin. Lähdin kotoa kirpeään aamuun, nappasin vastapäisestä leipomosta erilaisia sämpylöitä muutamalla eurolla ja marssin dönerintuoksussa tuulen muodostaman, kirkkaankeltaisen lehtitaifuunin läpi.

Lehtiä makrolla Wendelin nurkalta.

Kotinurkka.

Maanantaina päästiin viimeinkin pyörimään juutalaiseen museoon – Yellow Sunshinen herkullisten vegaanipurilaisten kautta! Museossa vierähti taas varmaan neljä tuntia eikä ihan kaikkea jaksanut taaskaan lukea. Olisi kivaa mennä sinne joskus opastetulle kierrokselle. Pitää varmaan järjestää sellainen jollekin erasmusporukalle. Sit tavattiin Matias vietnamilaisessa raflassa ja lähdettiin kohti himan lähellä olevia mestoja – lähinnä Wendeliä. Ja sehän toimi hyvin, muttei istuttu kauaa.

Yellow Sunshinen purilaiset!

Akon toive kiinnittyy puuhun.

Ako juutalaisen museon sisäpihalla.

Vietnamilaista ruokaa Görlitzer Bahnhofin nurkalla!

Tiistaina lähtö venyi taas, tein vähän Helsinki10:n sivuja jonka jälkeen lähdettiin Frankfurter Torin käytettyjen vaatteiden liikkeen kautta pyörimään lastenrattaiden sekaan Prenzlauer Bergiin. Ei tehty sen kummempia heräteostoksia vaan nautiskeltiin ulkoilmasta ja kivoista pikkukaupoista. Harmi että M10 spora on tällä hetkellä remontissa, spora-bussi-spora -yhdistelmä on vähän kuluttava. Kohta reitti pitäisi taas kuitenkin olla kunnossa joten Prenzlauer Berg aukeaa helposti!

Tiistai-iltana käytiin syömässä kolmestaan nurkan laadukkaimmassa intialaisessa, siis Amar -nimisessä paikassa. Mun ja Matiaksen lammasannokset olivat tosi herkullisia mutta Akon valitsema ruoka oli valitettavasti väärä annos väärään paikkaan (sinänsä hyvää muttei kovin maustettua). Ainakin paikan laatu tuli todistettua! Lopulta mentiin vielä Konrad Tönz -monorokkibaariin pullolliselle kuohuviiniä. Baarimikko vei lasit täytettyään pullon kylmään ja tuli pyydettäessä täyttämään lasit uudelleen! Vieläkin jäi mietityttämään mitä kummaa baaritiskin päällä olevan telkkarin tarjonta oikein oli…

Das Rebellion des Zimtsterns, alakerran luomukahvila.

Frankfurter Tor.

Glücklich am Park.

Keskiviikkoaamupäivällä karautettiin Akon metsästämään vaateliikkeeseen Wilhelmsdorfin ostoskeskukselle. Ostarilla vierähtikin muutama tovi vaikka kumpikaan ei lopulta ostanut mitään. Tulipa kuitenkin käytyä, mutta ehkei tarvitse palata ihan vähään aikaan. Arcadet ovat ihan samanlaisia, liikkeet ovat vain vähän eri järjestyksessä.

Ako syö herkullista apfelstrudelia shoppailun päätteeksi.

Takaisin palaaminen sujui Geerdin ja kahvin merkeissä. Menimme Goodfriendsin parin euron thaikeittojen kautta Görizer Parkissa sijaitsevalle terassille jossa hieman epäorientoitunut tarjoilijatar ei saanut oikein mitään aikaiseksi. Cappucinon hörppimisen lomassa katselimme kun lähistön lapset maalasivat graffitiworkshopissa muraalia vanhan rautatieaseman (?) seinään.

Ako ja Geerd Goodfriendsissä.

Ohjaaja takarivin toisena, muuten skidejä lähinurkilta. Huomatkaa kaikkien näyttämä 36 -jengikäsimerkki

Ram maalaa pohjia pilven päälle.

Viimeistä iltaa vietettiin Akon kanssa kaksin, ja Matias lähti tutkimaan massiivista Tempelhofin lentokenttää ja Schwerbelastungskörperiä iltahämärässä. Makailtuamme vähän aikaa kotona teetä juoden lähdimme Il Casolare -nimiseen italialaiseen ravintolaan, joka sijaitsee kanavan toisella puolella hieman Kottbusser Torista etelään. Il Casolare on ihan mahtava paikka: ruokalistallinen täydellistä pizzaa ja italiaksi kirjoitettu päivittäin vaihtuva muiden ruokalajien tarjonta liitutaululla. Italialaisten punkkareiden pitämän ravintolan seinät ovat täynnä bändien nimiä ja nimmareita sekä julisteita (NOFX!!). Suosion vuoksi myös Friedrichsheinissa ja Prenzlauer Bergissä on nykyään haarakonttorit, mutta mikään ei voita tätä alkuperäistä paikkaa Samassa pöydässä istui sveitsiläinen kontrabasisti, Andreas, vanhempiensa kanssa. Vaihdoimme yhteystietoja ja Andreas kutsui minut kuuntelemaan lauantain keikkaa A-Train -jazzklubille. Ehkä vielä tavataan jossain! Harmi että kaikki kaksi kuvaa Casolaresta häivisivät jonnekin alussa manailemani iPhoto -hässäkän johdosta.

Ako vikana iltana!

Torstaiaamuna täytin viimein 28 vuotta! Aamulla heräiltiin Akon kanssa, pakkailtiin vikat kamat ja lähdettiin ihan mukavissa fiiliksissä kohti lentokenttää. Kurjaa kun yhteinen aika loppui, mutta oli mielettömän kivaa olla taas yhdessä neljän viikon eron jälkeen! Seuraavaksi nähdäänkin sitten marraskuun kuudestoista päivä, johon on taas kutakuinkin pyöreä kuukausi. Tapaamiset on hyvä suunnitella hyvissä ajoin etteivät välit veny tuskallisen pitkiksi. Saatettuani Akon lentokentälle ja naureskeltuani piippaaville metalinpaljastimille lähdin ostamaan toista lakanasettiä karttamastani Ikeasta. Matka Spandaun kaupunginosaan ei vienyt kovin kauaa joten ostospaikan valinta osui nappiin. Selvisin ahdistavasta kaupasta ulos tunnissa enkä ostanut mitään ylimääräistä! Lakanat ja yksi pyyhe kustansivat yhteensä alle 20 euroa. En siis vielä joutunut vararikkoon. En valitettavasti enää jaksanut lähteä Spandaun tärkeimmälle nähtävyydelle, Zitadelille (joku linna tms), vaan suuntasin kotiin suunnittelemaan opintoja.

Synttärit Ikeassa lakanaostoksilla.

Matias noudatti Akon neuvoa ja toi koululta palatessaan meille herkulliset palat mandariinijuustokakkua Schlesisches Torin nurkalla olevasta, legendaarisen tiukasta leipomosta! Ja kyllä se kakku maistuikin! Pienen chillailun jälkeen käytiin moikkaamassa Geerdiä Wendelissä, josta karattiin pikkupizzojen kautta unten maille. Olipa taas hauskuutta kerrakseen!

Perjantai-Iltapäivällä Matiaksen kouluviikko loppui! Nörttäiltiin vähän aikaa kotona ja lähdettiin valitettavan myöhässä tapaamaan Linda jonka kanssa siirryttiin vaihto-oppilaille järjestettyihin bileisiin Cafe Campukseen. Kaadoin tervetuliaisjuomankin varmuuden vuoksi keittolautasten päälle välttääkseni liiallisen humaltumisen. Tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja, erityisesti paahtopaistihenkinen liha oli tosi mureaa ja maittavaa – salaattipedillä! Muutaman tunnin presenssin jälkeen jengi alkoi liukenemaan kohti Sigmundshofin Bierkeller -raflaa jonne mekin lähdimme. Valtavan opiskelija-asuntolan alakerrassa sijaitseva matala disko oli ihan vitsikäs paikka. Ruokaa oli taas tarjolla (nakkeja, perunasalaattia, salaatteja, vihanneksia) – ja lähes loppumattomiin ilmaista sangriaa! Ei ihme että mesta oli ihan tukossa kun lähdimme kohti Iconia. LBJ oli juuri aloittanut ja olimme about ekat asiakkaat. Päräyttäviä raitoja ja tyhjää tilaa riitti, ja kahden pintaan lähdettiin kohti kotia. En tiedä oliko meillä vain huonoa

Matkalla Bierkelleriin, Sigmundshofin baariin.

Matias kyseisessä mestassa.

Viimeinkin pitkät unet! Lauantaiaamuna ei pidetty turhaa kiirettä. Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan S-Bahnilla Berliinin ympäri, josta sitten kuitenkin poikettiin toisen maailmansodan jätteistä kasatulle vuorelle, Teufelsbergille. Aurinko laski ja hikoilimme jännityksestä: hyökkäisivätkö vihaiset villisiat kimppuumme? Selvisimme kuitenkin hengissä ja aprikoimme kasan alle jääneen natsien aseyliopiston kohtaloa. Myös viereisellä kukkulalla sijaitseva vanha tutka-asema kiihotti mielikuvitusta – sinne on päästävä vielä joku päivä! Ehdimme juuri ja juuri myöhässä tapaamaan Saaraa, jonka kanssa kävimme katsomassa Against Me!:n keikan joka oli yllättävän rauhallinen ollakseen punkkia. Sieltä lähdimme tapaamaan kämppiksiäni, jotka olivat taidehörhöbaarissa joka on auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin. Vältimme muualle jatkamisen ja istuimme aamuyön tunteihin saakka keittiössä laukomassa suuria totuuksia. “Pidän lehdistä mutta rakastan internettiä”!

Matias lähti sunnuntaiaamuna. Itse vielä torkuin muutaman tunnin, jonka jälkeen sitten kävin Bodon kanssa ajelemassa sen kämppiksen Saab 93 Cabriolla, muttei kuitenkaan katto alhaalla vaikka kaunis auringonpaiste olisikin houkutellut hulluttelemaan. Kohteeksi valittiin kaunis järvi, Schlahtensee, jonne matka kesti moottoritietä pitkin ehkä puolisen tuntia. Järven toisessa päädyssä (linnuntietä pikin pari kilometriä) oli juhlava ravintola ja sen yhteydessä varsin hinnakas terassi. Muutenkin vastaan tuleva jengi vaikutti aika hyvin toimeentulevalta ja konservatiiviselta. Hauskaa vaihtelua Kreuzbergin meininkehin Ilta kului kurssitarjotinta ihmetellessä. Onneksi yli 800-sivuisesta talvilukukauden opinto-oppasta löytyi paljon mielenkiintoisia kursseja.

Niin joo ja vähän vierailijainfoa: tän vuoden puoli alkaa olla aika buukattua!

• Äitini vierailee täällä 26.-28.10. (hotellimajoitus)
• Vesa on koulutuksessa 12.-14.11. (hotellimajoitus)
• Ako ja Akon vanhemmat ovat täällä 16.-20.11.
• Vessi ja Elina tulevat katsomaan Ryan Adamsia (ja mua!) 23.-26.11. (majoitus epäselvä, ehkä mun luona)
• Lupu tulee 7.-9.12. (mun luona)
• Ako tulee taas tänne jouluksi ja uudenvuoden ajaksi
• Ja itse olen Hampurissa Ullan ja Sandran 60v -bileissä 1.-2.12…

Ps. Edelliseen pitkään postaukseen on ilmestynyt paljon kuvia!

Saksankurssin tyypit, Josefin ottama kuva!

Illalla menin Akon kanssa ensin syömään La Romanticaan halvat pastat ja nauttimaan mehumaista pöytäviiniä. Siitä lähdettiin tapaamaan kielikurssilaisia, jotka olivat kokoontuneet viimeisen illan kunniaksi Friedrichscheinissa sijaitsevaan Mirshamiin muutamalle oluelle. Paikka oli iso, arabialaishenkinen vesipiippubaari, jossa oli aika nuorta jengiä jotka liikkuivat aika uskaliaasti piippu kädessä pöydästä toiseen. Shishallinen olisi maksanut 4,5e joten hintataso oli aika korkea. Joimme oluen ja banaanidaiquirin ja lähdimme Watergateen kuuntelemaan Slamin keikkaa!

Watergate oli tällä kertaa miellyttävämpi kokemus kuin noin kuukausi sitten. Nyt musiikki oli parempaa (vieläkin varsin junnaavaa) ja paikka ei ollut yhtä tukossa. Voin siis palata sinne, jos jokin dj tai live kiinnostaa tarpeeksi. Palvelukin oli nopeaa! Nyt ei enää ollut niin lämmin että terassilla olisi viitsinyt kovin kauaa ihmetellä Spreestä heijastuvia peilikuvia. Tulkoon kesä, tulkoon lämpö!

Lauantaina nukuttiin pitkään. Iltapäivällä paistoi aurinko ja me mentiin Akon kanssa kävelylle Tiergarteniin. Puisto päästä päähän on noin 3,5 kilometriä, ja terästettiin matkaa vielä marssimalla East Side Galleryn ohi Ostbahnhofille (puolitoista kilometriä kotoani). Ostettiin Plussasta brunssitarvikkeet sunnuntaiaamuksi ja käytiin pikaisesti kotona. Pikaisesti sikäli, että myöhästyttiin melkein tunnilla Geerdille sopimistamme illallistreffeistä! Till ja Geerd juhlistivat Tillin Egyptistä paluuta porsaanleikkeellä, kukkakaalilla ja perunoilla! Perusmeinki, eli mielettömän hauska ilta. Till ehdotti että menisimme ma-ke välillä syömään joko

• ravintolaan missä hän on kokkina (italialaista ruokaa)
• Geerdille/Tillille jossa Till kokkaisi jotain herkullista
• jonnekin muualle mielenkiintoiseen ravintolaan joka ei olisi ihan halvimmasta päästä mutta joka sopisi synttäreideni juhlimiseen ja olisi mielenkiintoista kaikille.

Hyviä vaihtoehtoja kaikki! Geerdillä hengailun jälkeen päädyttiin 103:een noin kahden aikaan. Isommalla puolella bändit soittivat ihan kivaa rokkia ja pienellä puolella pauhasi joku electroclash -hässäkkä. Bändien välillä isossa salissa soitettiin teknoa, joka oli aika vinkeä yhdistelmä. Mestan mainetta en kyllä ihan näin äkkiseltään ymmärtänyt: kyseessä on kuin kahdesta Semifinalista yhdistetty klubi, jossa on kai välillä aika tuima ovipolitiikka. Nyt 103 oli täynnätyhjillään iloisia teinejä, Pony Pony Run Run ei siis vedonnut berliiniläisiin. Me poistuttiin kotiin puoli neljän maissa kun alkoi näyttää siltä että paikalle ei tosiaan saavu enenpää ihmisiä. Harmi, näinkin voi käydä.

Olisi pitänyt mennä suomimafian kanssa Picknickiin Mitteen, varsinkin kun Till olisi voinut säätää meille nimet listaan. Picknickin ovipolitiikka on se, että ensin pääsevät sisään työntekiköiden listaan laittamat kaverit (lista on piiiiitkä) ja sen jälkeen mahdollisesti ovella jonottavat tavikset face controllin läpäisevät hipsterit. Eipä siis paljon kiinnosta lähteä jonottelemaan joskus kahden aikaan turhan takia.

Sunnuntai alkoi taas raukeasti kun olimme valvoneet niin myöhään. Brunssi kuitenin piristi, ja olimme aamusta asti varsin toimeliaita. Huomasin, että kanssani asuvat tytöt ovat varsinaisia sikoja naisiksi: joka paikka on törkyisessä kunnossa! Lattioita ei ole pesty varmaan vuosiin, missään ei ole imuroitu (asunnossa ei vielä ole imuria) eikö esimerkiksi keittiön lattialle läikkynyttä kahvia ole koskaan vaivauduttu pesemään pois! Oma huoneeni paljastui järkyttävän likaiseksi kun tutkin asiaa tarkemmin. Lakaisin pahimmat skeidat ja pölyt pois ja moppasin koko lattian astianpesuaine/vesi -sekoituksella. Moppasin myös kylpyhuoneen jonka lattian reunat olivat tummana pölystä ja liasta. Nyt näyttää vähän paremmalta. Aion vielä pestä ikkunat ennen talven tuloa, sitäkään ei ole kukaan tehnyt vuosiin. Ihmeellistä miten heikosti ihmiset pitävät huolta asunnoistaan. Toivottavasti Lisan edellisen asunnon imuri saapuu pian, sillä palan halusta imuroida eteisen ja keittiön. Ja joo, en olisi uskonut sanovani näin tämän matkan aikana

Samanlainen välinpitämättömyys heijastuu myös asuntojen remontointiin. Andrean asunnossa tapahtunut katon vesivaurion korjaus tehtiin kittaamalla reikä ja maalaamalla se seuraavana päivänä – eikä siinä sitten muuta. Jos harkitsisin tosissani asunnon ostamista Berliinistä, täytyisi olla huipputarkkana kaikkien tämänhenkisten juttujen suhteen – tai hoitaa asia samalla löysällä asenteella kuin muutkin täällä.

Joka tapauksessa: Matias saapui eilen! Käytiin viemässä kamat Rock’n'Roll Hedberg -hostelille joka paljastui tosi hyvän hinta-laatusuhteen paikaksi. 26€/yö hinta sisältää päivittäin yhden juoman (olutta!) sekä kolmella eurolla aamiaista, joka tarjoillaan kello 9-21. Huone oli vitsikkäästi maalattu, tosi iso, jossa oli nukkumatilaa neljälle (parisänky ja komerosänky). Matiaksella on myös parveke, josta näkee suoraan Muskauer Strasselle. Torstaista eteenpäin Matias kuitenkin yöpyy mun luona ja viikonloppuna mennään kiertelemään sinne sun tänne!

Matias nappasi Barakasta shawarmaleivän joka kädessä lähdimme sunnistamaan kohti Hermannplatzia, jolla Hamy Cafe (kingi vietnamilainen rafla) sijaitsee. Olin sopinut että tapaamme Lindan siellä kahdeksalta, jota ennen ehdimme vielä käydä vihamielisen ilmapiirin baarissa aivan Hermannplatzin nurkalla. Kanta-asiakkaisiin kuulumattomaan kohdistettiin kantisten toimesta erikoisia katseita eikö olo ollut kovin tervetullut tähän kulmakuppilaan, jossa keski-ikä oli ainakin 50. Hamyn ruoka oli kuitenkin aivan ihanaa! Lindalla ja Matiaksella oli yhteisiä tuttuja, ja muutenkin oli kivaa syödä taas hyvin ja turista niitä näitä. Eläköön Berliini!

Yritän juuri ilmoittautua B2-tason kurssille joka on maanantaisin kello 10-14, mutta matkassa on mutkia: mulla ei ole nettiyhteyttä, Cafe Creamissa ei ole nettiyhteyttä ja Viktor kertoi että ilmoittautumiseen tarvitaan seuraavat asiat:

• Nimitiedot
• Pankkitilin numero
• Pankkitunnus
• Opiskelijanumero
• Jotain muuta, mitä?

Hämmentävää. Joko kyseessä on viimeinkin sitä suuren luokan byrokratiasotkusta TAI Viktor aikoo tyhjentää pankkitilini (heh heh). Grr. Toivotaan että ilmoittautuminen nyt kuitenkin onnistuu! Päivitys tilanteeseen: en löydä mistään BLZ-numeroa joka pitää antaa kaavakkeessa! BIC mulla on muttei mitään BLZ-numeroa. Pirullista. Viktor onneksi lupasi laittaa oman tilinumeronsa ja voin sitten maksaa hänelle 30 euroa kurssimaksua. Grr!

Tämä posti lähtee blogiin heti kun pääsen jonkin netin äärelle.

Tänään ilmoittauduin poissaolevaksi Helsingin Yliopistolle. Se maksaa vuosittain nolla euroa eikä tätä summaa vastaan saa minkäänlaisia opiskelijaetuuksia. Sensijaan vaihto-opiskelija saa pitää sähköpostiosoitteensa näin halutessaaan (tahdoin näin) ja ilmeisesti on myös mahdollista käydä erilliskokeissa ansaitsemassa opintotukeen oikeuttavia opintopisteitä.

TU:lle vaihtoon lähtevien sähköposteissa mainittiin mystinen, 7. syyskuuta tapahtuva risteily. En ollut kuullut tästä mitään, joten olin hieman hämmentynyt. Pienen selvitystyön jälkeen mahdollisia syitä jäi jäljelle vain kaksi:

1. yritys saavuttaa minut cs.hut.fi -päätteisestä sähköpostiosoitteesta
2. cs.helsinki.fi -päässä tapahtunut “jokin”. Maileja ei ole näkynyt myöskään roskapostikansiossani.

Joka tapauksessa tilanne on se, että joitakin tiedotteita on kadonnut. Pyysin äsken kansainvälisten asioiden toimistoa lähettämään bittiavaruuteen päätyneet sähköpostit minulle uudelleen parempaan osoitteeseen (etunimi.sukunimi@iki.fi FTW!) mutta ainakaan vielä saapuneiden postien kansioni ei pullistele uusista posteista…

Niin joo, mun pienimuotoiset läksiäiset ovat ensi lauantaina (25.8.2007) noin kello 18 alkaen, lisätietoja saa pistämällä mailia tai soittamalla. Todennäköisesti edessä on puistohengausta ja sateen sattuessa baarissa oleilua. Jos huonostihyvin käy, tarjoilen ystävilleni herkullista Duriania! Yarr!

Ps. Geerd menee tänään katsomaan Stefanin asuntoa. Peukut pystyyn, että ilmapiiri ja muut tekijät johtaisivat positiivisiin päätöksiin muuttoa ajatellen! Lisätietoja odotellessani kuuntelen herra J. Kustin diippiä teknomiksausta, josta löytyy perinteiseen tapaan lisätietoja Stealthilta.

• Voin halutessani muuttaa koska vain.
• Asunnossa on aiemminkin asunut suomalaisia (keitä olette?).
• Kyseessä on 24m2 huone ~100m2 huoneistosta, ja käytössäni on myös keittiö.
• Vierailijat ovat ok, kunhan kyseessä ei ole jatkuvat megabileet.
• Hän käy paljon töissä ja pitää rauhallisesta meiningistä (ok).
• Tyttöystävän muuttaminen ei ole ihan ok, hetken aikaa kyllä onnistuu mutta sitten pitää etsiä muuta. On siis ok asua siihen asti tässä (~helmikuun loppuun tms)
• Huoneen ikkuna on Bürkerstrasselle.
• Vieressä on kaksi kertaa viikossa turkkilaiset markkinat
• Metroasemalle on 300m

Eli ihan hyvältä vaikuttaa. Geerd menee toivottavasti katsomaan kämppää paikanpäälle sunnuntaina tai maanantaina, jonka jälkeen sitten voisin tehdä jonkinlaisen päätöksen. Pitää myös laittaa G asialle selvittämään ovatko 1-2 kertaa kuussa ilmestyvät vieraat ok, ja onko myös ihan jees että välillä joku viipyy esimerkiksi viikon! Nyt jännittämään.