Ipad @ NdevilTV, Flickr (CC:A)

Jaahas, sieltä se sitten viimein tuli: muutaman vuoden ajan vahvistuvalla signaalilla kohistu Apple tablet-tietokone, joka sai nimekseen Ipad. Jos tätä tuotetta nyt sitten pitäisi kuvailla jotenkin lyhyesti niin sanoisin että se on 9.7″ kosketusnäytöllä varustettu Ipod Touch. Kooltaan se on vähän A4 -arkkia pienempi ja hieman yli sentin paksuinen. Painoa on ihan kohtuullinen 680 tai 730 grammaa riippuen siitä, onko kyseessä 3G-yhteydellä varustettu malli.

Internet on ollut vähän sitä mieltä että Apple on lyönyt kirveensä kiveen tämän mallin myötä. En ole ihan samaa mieltä, sillä 30€ puhelimella ja läppärillä päivittäiset yhteyteni hoitavana koen että tämä voisi korvata läppärin tosi monissa tilanteissa. Ehken käyttäisi Ipadia raitiovaunua odottaessani mutta entä siellä istuessani? Varmasti. Hieno karttasovellus, toimiva kalenteri sekä selain suurella näytöllä tuntuvat – jos nyt eivät sentään tarpeellisilta, niin ainakin – haluttavilta ominaisuuksilta. Osaan kuvitella että Ipadilla olisi mukava surffailla vaikka sohvalla, tai vilkaista sähköpostit.

Iphonesta ja Ipod Touchista tutun softan mukaan ottaminen lähes sellaisenaan on erinomainen idea. Kyseessä on kuitenkin puhtaasti kosketuskäyttöliittymäksi suunniteltu käyttöjärjestelmä jonka sydämenä hyrrää Darwin – kuten myös “oikeassa” OS X:ssä. Toki vapaampi ohjelmistopolitiikka kiinnostaa, mutta toimiva App Store kiinnostaa ehkä vielä enemmän.

Apple hehkutti sekä kirjojen lukemista Ipadilla että mukana olevia viittä suurta kustantajaa. Äkkiseltään kuitenkin tuntuisi että kiiltäältä, valaistulta näytöltä lukeminen on edelleen huomattavasti könömpää kuin Kindlen sähköiseltä, mattapintaiselta paperilta (tai oikealta paperilta). Kindlen akku tarjoaa sähköiseen mustetekniikkaan yhdistettynä vaikka Siperian ylitykseen riittävän määrän sivunvaihtoja, joten siinä suhteessa Kindle pieksee Ipadia mennen tullen. Sen sijaan lehtien lukemiseen Apple tuo uutta liittäessään videot artikkelien yhteyteen lehtien www-sivujen tapaan.

Ostanko vai harkitsenko? Nyt taloustilanne on sellainen että harkitsen, sillä tuleva kymmenen viikon matka saa lompakossa lojuvat eurot menemään järkevämpiin asioihin. Entä kesällä? Saapa nähdä… Lopuksi täytyy todeta että tuotteella on vitsikäs nimi, sillä esimerkiksi suomalaiset artikuloivat A ja O kirjaimet kutakuinkin samalla tavalla suurimman osan ajasta. “Mitä, minkä ostit?”, “eikö sulla ollut jo Ipod”…

Tätä ennen olen ollut tosi tyytyväinen viidennen sukupolven Ipod Nanoon. Sen videokamera on ollut yllättävän käytännöllinen, askelmittari jatkuvasti käytössä ja flash-muistin viiveettömyys varsin nautittavaa vanhaan kovalevymalliin verrattuna. Ostaminen ei siis kaduta, ja tätä tulee käytettyä myös duunivideoiden (käytettävyystestit jne) kuvaukseen!

Olen ilmeisesti osallistunut johonkin nettikilpailuun jonka tiedoissa on lukenut että tahdon vastaanottaa kaikenlaista markkinointiviestintää sekä sähköpostiini että henkilökohtaiseen matkapuhelinnumerooni. Niinpä Etuklubi.com -osoitteen takaa löytyvä Panic Marketing on lähestynyt minua tänään sekä sähköpostilla että tekstiviestillä, joissa kehoitetaan liittymään jonkinlaiseen nettiarpaviritykseen. Mieletön tarjous, mutta vielä mielettömämpää on Panicin automaattiseen tietojenkäsittelyyn osoittama kiinnostus.

Vaikka jo keskipäivällä erosin listalta, sain sähköpostia kuuden jälkeen illalla. Tämä ei hämmästytä yhtä paljoa kuin se, että olen eronnut tältä listalta jo kertaalleen aiemmin, ehkä noin kuukausi sitten. Ilmeisesti eropyynnön välittävä lomake ei siis toimi eikä eroaminen onnistu. Raivostuttavaa, sillä tällaisia lomakkeita on ollut ihan toimivasti tehtyinä useiden vuosien ajan – eläköön internet!

Saa nähdä miten kiukkuiseen vaatimukseeni listalta eroamiseksi vastataan Panicin toimesta. Info-osoitteen takaa tuli paluupostina lomailmoitus joten otin yhteyden Heiniin. En tahdo enää ikinä kuulla sanaakaan Panicista tai Etuklubista – enkä myöskään Nettiarvoista.

Juhani Aaltonen Quartet, Annie, Arctic Monkeys, Asa & Toverit, Cats on Fire, Chisu, Jarvis Cocker, Cosmobile: Making Do, The Dirty Projectors, Jan Garbarek, Jukka Gustavson, Richard Hawley, Henriksson-Kleemola-Prauda, Anna Järvinen, Kalle Kalima & K-18, Joose Keskitalo, Samae Koskinen, Kari Kriikku, Sami Kukka, Kronos Quartet, KTU, La Roux, The Leisure Society, Dave Lindholm, Manna, Mos Def, Olli Ojajärvi Trio, Pohjolan Ilmari, Prince of Assyria, Samuli Putro, Dave Rawlings, Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo, Raphael Saadiq, Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet, Oumou Sangaré, Brian Setzer Orchestra, Laura Sippola, Mercedes Sosa, Swallow the Sun, Them Bird Things, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Wilco, Wimme, The Xx

Linkki vuoden 2009 parhaiden levyjen Spotify -soittolistaan löytyy täältä: Helsingin Sanomat – Parhaat 2009. Hyvää sunnuntaita!

Mitähän ihmettä on tapahtunut? Pitää etsiä tukisivuja koska aika monella muullakin näytti olevan sama tweetti… Salasanat vaihtoon.

En tiedä maksaisinki nyt sitten #INVAMOUNT -summan vai lähetänkö postia asiakaspalveluun nimenäni #CUSTNAME? Täytyy hiljentyä pohdiskelemaan tätä tuonne työpaikan rauhaan…

Edit: on tuolla mailin alalaidassa myös jotain oikealta vaikuttavia summiakin mutta laskun aloitus virheillä on yksinkertaisesti tyylitöntä.

Amazon sai viimeinkin julkistettua uuden Kindlen, jonka malli on nyt Kindle DX. 9,7″ lukupinta-ala ja todella linjakkaat muodot ovat vasta alkua, sillä nyt Kindle DX tukee myös PDF-tiedostomuotoa. Hintaa on edelleen aika paljon (489 dollaria) mutta nyt tuntuu että rahalle saa enemmän vastinetta. Saa nähdä koska tuote rantautuu virallisesti eurooppaankin. Olisi kiva päästä hypistelemään tällaista!

Spotifyn äänenlaatu arvelutti minua aluksi, mutta en ole löytänyt siitä muuta moitittavaa kuin hiljaisen voimakkuuden. Tämä johtuu voimakkuuden normalisoinnista ja siitä, että suurin osa uudesta musiikista kompressoidaan TÄYSILLE. Onneksi vahvistimesta voi vääntää hieman enemmän äänenvoimakkuutta eikä tarvitse harmitella tätä sen enempää. Striimin muoto on ilmeisesti Ogg Vorbis (160?) ja se on toiminut muutamia katkoja lukuunottamatta täydellisesti. Katkot sattuivat iltaisin, joten voi olla että Spotifyn serverit käyvät ylikierroksilla kun kasvua tapahtuu näinkin paljon.

Softan saa mäkille tai windowsille ja käyttöliittymä on hyvin pitkälti samanlainen kuin Itunesissa.Kaikki käyttöliittymässä sijaitsevat, musiikkiin liittyvät elementit (soittolistat, bisit, levyt) ovat raahattavissa tai kopioitavissa linkeiksi. Näin biisejä voi suositella ystävilleen vaikka Messengerin tai Skypen välityksellä. Linkkiä klikkaamalla biisi alkaa soimaan Spotifyssä. Soittolistojen jakaminen on oma suosikkini tämän hetken ominaisuuksista. Omia listoja voi siis lähettää kavereilleen – tai tehdä soittolistan yhdessä (collaborative playlist). Yhteisissä listoissa on taas puutteita, sillä niistä ei näy kuka kappaleen on lisännyt eikä oikeastaan mitään muitakaan yhteiskäytössä tärkeitä asioita.

Yhteisöllisyytta Spotifystä ei löydy vielä tämän ominaisuuden lisäksi ollenkaan. Toivon, että se olisi seuraavana ominaisuuslistalla, sillä olisi mukavaa seurata mitä kaverit ovat kuunnelleet ja suositella heille hyvää musiikkia. Kehitystiimi tuntuu paiskovan vauhdikkaasti uusia ominaisuuksia sisään, sillä viime viikolla manailemani Last.fm -scrobblauksien puute korjattiin toissapäivänä. Nyt (nolot) biisit joita kuuntelen, näkyvät taas tuolla. Hävettääkö kokeilla millaista skeidaa Lauri Tähkä oikein on? Ehkä vähän, mutta antaa nyt stten mennä kun (lähes) ilmaiseksi saa

Yhteisöllisien ominaisuuksien lisäksi Spotify voisi petrata oman musiikkikirjaston hallinnassa. Kun mielenkiintoista musiikkia on niin paljon, olisi hyvä pystyä korvamerkitsemään levyjä jotenkin. Tahtoisin kuunnella Hank Williams III:n levyn läpi joskus muulloin kun nyt, mutta miten muistaisin tämän? Pelkään että tämä toteutetaan jollakin hierarkkisella järjestelyllä, mutta ehkä Spotify tekee homman hyvin! Myös queue (seuraavana soitettavat biisit) toimii vähän härösti: tuntuu ettei sinne jotain laitettuaan pääse millään pois jonossa seisovan musiikin kuuntelusta!

Spotify saa rahansa muutamalla eri tavalla. Ilmainen striimi soittaa kuuntelijalle mainoksia, mutta ainakin tällä hetkellä niitä on todella vähän. Mainostus varmaankin tihentyy kun käyttäjiäkin tulee enemmän, sllä nyt mainos kuullaan ehkä kerran kymmenessä biisissä. “Parempien ihmisten” tunnuksen voi ostaa vuorokaudeksi eurolla tai vaihtoehtoisesti koko kuukaudeksi kympillä. Premiumissa ei ole mainoksia ja ilmeisesti uusi musiikki tulee ensin maksavien asiakkaiden ulottuville. Ero on kuitenkin lähinnä naurettavan pieni, mutta valitsin itse kannatusmielessä kuukauden premiumin. Lisäksi saan välillä kutsuja joilla voin tuoda ystäviäni Spotifyn ihmeelliseen maailmaan, ja niitä ei ilmaista radiota kuunteleville ole tiedossa – ainakaan vielä.

Joten tässä sitä istutaan pimeässä sunnuntaiaamussa ja plärätään Helsingin Sanomien journalistien valitsemia, vuoden 2008 parhaita levyjä. Kävin ne pikaisesti läpi selvittääkseni millainen edustus niistä löytyy, ja alla on lista löytyneistä ja niistäkin, joita ei ollut kuunneltavissa.

Sam Amidon, Erykah Badu, Buika, Children of Bodom, Coldplay, Cut Copy, Dans Les Arbres, Toumani Diabete, Dido, Duffy, Eleanoora Rosenholm, Fleet Foxes, Glasvegas, Hercules and Love Affair, Herra Ylppö ja Ihmiset, Frida Hyvönen, Johanna Iivanainen & 1N , Iiwanajulma, Mikko Innanen, Ismo Alanko Teholla, Bon Iver, Kiki Pau, Kuusumun Profeetta, M83, Mariza, MGMT, Melingo, Opeth, Portishead, The Raconteurs, R.E.M., Ruudolf, Kauko Röyhkä & Riku Mattila, The Soundtrack of Our Lives, Bobo Stenson, Stepa, Sväng, Rokia Traore, Vampire Weekend, Maija Vilkkumaa, ja lopulta Hank Williams III.

26/41 löytyy, 15/ 41 kateissa. Osalla artisteista (esimerkiksi Maija Vilkkumaalla) on kaikki muut levyt listattuna muttei Hesarissa mainittua, uusinta tuotosta. Ihan hyvä tulos – ja Spotify lisää jatkuvasti uusia levy-yhtiöitä ja artisteja listalleen. Parasta tässä taitaa kuitenkin olla se, että striimattaviss on suuret määrät pienehköjä levy-htiöitä kokonaisuudessaan. Joku voisi tietysti napista siitä ettei AC/DC tai Metallica ole kuunneltavissa, mutta itse en ole kokenut näitä rajoitteita kovin pahoina.

Tätä kirjoittaessani olen kuunnellut Toumani Diabeten Boulevard de l’independance -levyn läpi – ja kuulostaa todella hyvältä! Seuraavaksi luvassa Erykah Badun loistava New Amerykah Part One, jota olenkin jo kuullut aiemmin.

Jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin: Macbook Pro odottaa postimiestä jossain päin aasiaa ja on netin mukaan tilassa “Prepared for Shipment”. Toivottavasti sille löytyy tilaa joltain lähitulevaisuuden lennolta!

Coming up: eilisen NOFX -keikan raportti!