Kannatti siis lähteä vaikka olikin vähän kipeä ja väsynyt olo. Linda vihjasi että norjalainen Per on myös menossa, ja sainkin hänen puhelinnumeronsa juuri ennenkuin lähdin kohti keikkapaikkaa. Per oli oikein kiva tyyppi ja luulen että tulen myös jatkossa houkuttelemaan häntä kevyen musiikin rientoihin. Yarr.

Huomasin että tänään olisi ollut myös Prefuse 73 joka jää nyt siis näkemättä. Myös Jason Forester on saapumassa Berliiniin 4.11. ja The National soittaa Postbahnhofilla Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi 6.12. Ja ja ja… Ja Simian Mobile Disco! Sitäkin voisi harkita vaikka juuri puhuinkin äitini kanssa siitä että kannattaa jättää vähän taukoa keikkojen tsekkaamisen välille kun niistä ei välttämättä muuten saa niin paljon irti. Harkitaan, harkitaan!

Oli huippua että äiti oli vierailemassa uudessa kotikaupungissani. Pyörittiin perjantaina Charlottenburgissa päin ja syötiin makoisasti: ensin KaDeWe:n yläkerran ravintolassa salaattia ja myöhäistä syntymäpäiväkakkua ja sitten illalla simpukoita ja linguinejä kanalla ja jättikatkaravuilla supertunnelmallisessa Cafe Brelissä. Hotellin edestä kuului villiä tööttäilyä jonka lähteeksi paljastui nuorten turkkilaisten häät. Hääseurue oli pystäyttänyt yhden kaistan kokonan (myöhemmin kaikki kaistat) ja tanssi tien keskellä kulkevalla viheralueella! Aika vitsikästä

Äitini metriksellä.

Hääseurueen aiheuttamaa kaaosta, morsian kävi Mäkissä!

Lauantaita kulutettiin sitten Hamburger Bahnhofin kokoelman parissa sekä Hackescher Marktin nurkilla luuhaillessa. Ostin kivan, pitkän ja ohuen oliivinvihreän hupparin American Apparelilta (opiskelija-alennus -15% marraskuun 10. päivään saakka). COSin liikekin tuli tsekattua ja sinne jäi myös odottelemaan tosi hieno rotsi jonka käytännöllisyys ei tehnyt ihan liian suurta vaikutusta. Ehkä vielä alan katumaan ja palaan hakemaan sen…

Kiinteä teos.

Dominoefektejä.

Kaiutinportaat.
Illalla tultiin tänne Kreuzbergiin katsomaan mun asuntoa ja tuomaan Akon lähettämät tavarat (kylpytakki ja sensellaista). Päädyttiin syömään sushia Creamin vieressä olevaan Cumoon josta saa vietnamilaista ja japanilaista pöperöä. Sitten lähdin seikkailemaan kohti Philipin 30v -synttäreitä. Oli aika hankalaa löytää perille ilman karttaa… Pilkkopimeät, epäloogisesti numeroituvat kadut eivät auttaneet asiaa joten jouduin soittamaan Bodolle muutaman kerran kysyäkseni neuvoa. Bileet olivat superkivat: paikalla oli paljon Bad Wimpfenistä kotoisin olevia tyyppejä joita olen viimeksi tavannut noin seitsemän vuotta sitten! Michaelia oli tietysti erityisen kivaa nähdä! Uusia kontakteja jäi taas taskunpohjalle muutama kappale, saapa nähdä keksitäänkö jotain yhteistä tekemistä.

Michael ja Ainhoa etualalla.

Jojo ja Nitsche.

The Bod.

Sunnuntaiaamu alkoi aika hitaalla vaihteella. Sain kuitenkin itseni yllättävän nopeasti ulos kotoa kun sovin että lähden äidin kanssa Helmut Newton -museoon katsomaan mustavalkoisia alastonvalokuvia. Aika mieletöntä kamaa. Samaa ei voi sanoa Larry Clarkin kuvista jotka olivat tylsiä ja ankeita… Hamburger Bahnhofilta mentiin metrolla Oranienburger Strasselle ja käveltiin sieltä Hackescher Marktin ruokakeitaaseen. Panasia osoittautui nappivalinnaksi: mun japanilainen keitto jossa oli nautaa ja erilaisia leviä, oli supermaukasta! Myös alkupalaksi valitut Dim Sumit olivat tosi hyviä, ja äidin curry taisi olla matkan paras ruoka. Lounaan jälkeen käveltiin vielä Alexanderplatzille ja katsottiin näyteikkunoita.

Päivä oli aika nopeasti siinä vaiheessa että suunnattiin takaisin äidin hotellille jossa tiemme erkanivat. Oli mainio viikonloppu joka hujahti ohi hurjaa vauhtia. Nyt on taas aika paneutua saksanläksyihin joita pitää mennä esittelemään puolentoista tunnin päästä!

Summa summarum: on tullut syötyä hyvin (eikä edes kovin epäterveellisesti). Torstaina Geerd tarjosi ruusukaali-lihakeittoa ja jälkkäriksi syötiin Crème brûléet Jules Vernessä joka sijaitsee Savignyplatzilla. Päädyimme sinne kun menimme tapaamaan Ennon vaimoa, Silviaa!

Geerd ja SIlvia Jules Vernessä.

Maanantaina päästiin viimeinkin pyörimään juutalaiseen museoon – Yellow Sunshinen herkullisten vegaanipurilaisten kautta! Museossa vierähti taas varmaan neljä tuntia eikä ihan kaikkea jaksanut taaskaan lukea. Olisi kivaa mennä sinne joskus opastetulle kierrokselle. Pitää varmaan järjestää sellainen jollekin erasmusporukalle. Sit tavattiin Matias vietnamilaisessa raflassa ja lähdettiin kohti himan lähellä olevia mestoja – lähinnä Wendeliä. Ja sehän toimi hyvin, muttei istuttu kauaa.

Yellow Sunshinen purilaiset!

Akon toive kiinnittyy puuhun.

Ako juutalaisen museon sisäpihalla.

Vietnamilaista ruokaa Görlitzer Bahnhofin nurkalla!

Tiistaina lähtö venyi taas, tein vähän Helsinki10:n sivuja jonka jälkeen lähdettiin Frankfurter Torin käytettyjen vaatteiden liikkeen kautta pyörimään lastenrattaiden sekaan Prenzlauer Bergiin. Ei tehty sen kummempia heräteostoksia vaan nautiskeltiin ulkoilmasta ja kivoista pikkukaupoista. Harmi että M10 spora on tällä hetkellä remontissa, spora-bussi-spora -yhdistelmä on vähän kuluttava. Kohta reitti pitäisi taas kuitenkin olla kunnossa joten Prenzlauer Berg aukeaa helposti!

Tiistai-iltana käytiin syömässä kolmestaan nurkan laadukkaimmassa intialaisessa, siis Amar -nimisessä paikassa. Mun ja Matiaksen lammasannokset olivat tosi herkullisia mutta Akon valitsema ruoka oli valitettavasti väärä annos väärään paikkaan (sinänsä hyvää muttei kovin maustettua). Ainakin paikan laatu tuli todistettua! Lopulta mentiin vielä Konrad Tönz -monorokkibaariin pullolliselle kuohuviiniä. Baarimikko vei lasit täytettyään pullon kylmään ja tuli pyydettäessä täyttämään lasit uudelleen! Vieläkin jäi mietityttämään mitä kummaa baaritiskin päällä olevan telkkarin tarjonta oikein oli…

Das Rebellion des Zimtsterns, alakerran luomukahvila.

Frankfurter Tor.

Glücklich am Park.

Keskiviikkoaamupäivällä karautettiin Akon metsästämään vaateliikkeeseen Wilhelmsdorfin ostoskeskukselle. Ostarilla vierähtikin muutama tovi vaikka kumpikaan ei lopulta ostanut mitään. Tulipa kuitenkin käytyä, mutta ehkei tarvitse palata ihan vähään aikaan. Arcadet ovat ihan samanlaisia, liikkeet ovat vain vähän eri järjestyksessä.

Ako syö herkullista apfelstrudelia shoppailun päätteeksi.

Takaisin palaaminen sujui Geerdin ja kahvin merkeissä. Menimme Goodfriendsin parin euron thaikeittojen kautta Görizer Parkissa sijaitsevalle terassille jossa hieman epäorientoitunut tarjoilijatar ei saanut oikein mitään aikaiseksi. Cappucinon hörppimisen lomassa katselimme kun lähistön lapset maalasivat graffitiworkshopissa muraalia vanhan rautatieaseman (?) seinään.

Ako ja Geerd Goodfriendsissä.

Ohjaaja takarivin toisena, muuten skidejä lähinurkilta. Huomatkaa kaikkien näyttämä 36 -jengikäsimerkki

Ram maalaa pohjia pilven päälle.

Viimeistä iltaa vietettiin Akon kanssa kaksin, ja Matias lähti tutkimaan massiivista Tempelhofin lentokenttää ja Schwerbelastungskörperiä iltahämärässä. Makailtuamme vähän aikaa kotona teetä juoden lähdimme Il Casolare -nimiseen italialaiseen ravintolaan, joka sijaitsee kanavan toisella puolella hieman Kottbusser Torista etelään. Il Casolare on ihan mahtava paikka: ruokalistallinen täydellistä pizzaa ja italiaksi kirjoitettu päivittäin vaihtuva muiden ruokalajien tarjonta liitutaululla. Italialaisten punkkareiden pitämän ravintolan seinät ovat täynnä bändien nimiä ja nimmareita sekä julisteita (NOFX!!). Suosion vuoksi myös Friedrichsheinissa ja Prenzlauer Bergissä on nykyään haarakonttorit, mutta mikään ei voita tätä alkuperäistä paikkaa Samassa pöydässä istui sveitsiläinen kontrabasisti, Andreas, vanhempiensa kanssa. Vaihdoimme yhteystietoja ja Andreas kutsui minut kuuntelemaan lauantain keikkaa A-Train -jazzklubille. Ehkä vielä tavataan jossain! Harmi että kaikki kaksi kuvaa Casolaresta häivisivät jonnekin alussa manailemani iPhoto -hässäkän johdosta.

Ako vikana iltana!

Torstaiaamuna täytin viimein 28 vuotta! Aamulla heräiltiin Akon kanssa, pakkailtiin vikat kamat ja lähdettiin ihan mukavissa fiiliksissä kohti lentokenttää. Kurjaa kun yhteinen aika loppui, mutta oli mielettömän kivaa olla taas yhdessä neljän viikon eron jälkeen! Seuraavaksi nähdäänkin sitten marraskuun kuudestoista päivä, johon on taas kutakuinkin pyöreä kuukausi. Tapaamiset on hyvä suunnitella hyvissä ajoin etteivät välit veny tuskallisen pitkiksi. Saatettuani Akon lentokentälle ja naureskeltuani piippaaville metalinpaljastimille lähdin ostamaan toista lakanasettiä karttamastani Ikeasta. Matka Spandaun kaupunginosaan ei vienyt kovin kauaa joten ostospaikan valinta osui nappiin. Selvisin ahdistavasta kaupasta ulos tunnissa enkä ostanut mitään ylimääräistä! Lakanat ja yksi pyyhe kustansivat yhteensä alle 20 euroa. En siis vielä joutunut vararikkoon. En valitettavasti enää jaksanut lähteä Spandaun tärkeimmälle nähtävyydelle, Zitadelille (joku linna tms), vaan suuntasin kotiin suunnittelemaan opintoja.

Synttärit Ikeassa lakanaostoksilla.

Matias noudatti Akon neuvoa ja toi koululta palatessaan meille herkulliset palat mandariinijuustokakkua Schlesisches Torin nurkalla olevasta, legendaarisen tiukasta leipomosta! Ja kyllä se kakku maistuikin! Pienen chillailun jälkeen käytiin moikkaamassa Geerdiä Wendelissä, josta karattiin pikkupizzojen kautta unten maille. Olipa taas hauskuutta kerrakseen!

Perjantai-Iltapäivällä Matiaksen kouluviikko loppui! Nörttäiltiin vähän aikaa kotona ja lähdettiin valitettavan myöhässä tapaamaan Linda jonka kanssa siirryttiin vaihto-oppilaille järjestettyihin bileisiin Cafe Campukseen. Kaadoin tervetuliaisjuomankin varmuuden vuoksi keittolautasten päälle välttääkseni liiallisen humaltumisen. Tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja, erityisesti paahtopaistihenkinen liha oli tosi mureaa ja maittavaa – salaattipedillä! Muutaman tunnin presenssin jälkeen jengi alkoi liukenemaan kohti Sigmundshofin Bierkeller -raflaa jonne mekin lähdimme. Valtavan opiskelija-asuntolan alakerrassa sijaitseva matala disko oli ihan vitsikäs paikka. Ruokaa oli taas tarjolla (nakkeja, perunasalaattia, salaatteja, vihanneksia) – ja lähes loppumattomiin ilmaista sangriaa! Ei ihme että mesta oli ihan tukossa kun lähdimme kohti Iconia. LBJ oli juuri aloittanut ja olimme about ekat asiakkaat. Päräyttäviä raitoja ja tyhjää tilaa riitti, ja kahden pintaan lähdettiin kohti kotia. En tiedä oliko meillä vain huonoa

Matkalla Bierkelleriin, Sigmundshofin baariin.

Matias kyseisessä mestassa.

Viimeinkin pitkät unet! Lauantaiaamuna ei pidetty turhaa kiirettä. Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan S-Bahnilla Berliinin ympäri, josta sitten kuitenkin poikettiin toisen maailmansodan jätteistä kasatulle vuorelle, Teufelsbergille. Aurinko laski ja hikoilimme jännityksestä: hyökkäisivätkö vihaiset villisiat kimppuumme? Selvisimme kuitenkin hengissä ja aprikoimme kasan alle jääneen natsien aseyliopiston kohtaloa. Myös viereisellä kukkulalla sijaitseva vanha tutka-asema kiihotti mielikuvitusta – sinne on päästävä vielä joku päivä! Ehdimme juuri ja juuri myöhässä tapaamaan Saaraa, jonka kanssa kävimme katsomassa Against Me!:n keikan joka oli yllättävän rauhallinen ollakseen punkkia. Sieltä lähdimme tapaamaan kämppiksiäni, jotka olivat taidehörhöbaarissa joka on auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin. Vältimme muualle jatkamisen ja istuimme aamuyön tunteihin saakka keittiössä laukomassa suuria totuuksia. “Pidän lehdistä mutta rakastan internettiä”!

Matias lähti sunnuntaiaamuna. Itse vielä torkuin muutaman tunnin, jonka jälkeen sitten kävin Bodon kanssa ajelemassa sen kämppiksen Saab 93 Cabriolla, muttei kuitenkaan katto alhaalla vaikka kaunis auringonpaiste olisikin houkutellut hulluttelemaan. Kohteeksi valittiin kaunis järvi, Schlahtensee, jonne matka kesti moottoritietä pitkin ehkä puolisen tuntia. Järven toisessa päädyssä (linnuntietä pikin pari kilometriä) oli juhlava ravintola ja sen yhteydessä varsin hinnakas terassi. Muutenkin vastaan tuleva jengi vaikutti aika hyvin toimeentulevalta ja konservatiiviselta. Hauskaa vaihtelua Kreuzbergin meininkehin Ilta kului kurssitarjotinta ihmetellessä. Onneksi yli 800-sivuisesta talvilukukauden opinto-oppasta löytyi paljon mielenkiintoisia kursseja.

Niin joo ja vähän vierailijainfoa: tän vuoden puoli alkaa olla aika buukattua!

• Äitini vierailee täällä 26.-28.10. (hotellimajoitus)
• Vesa on koulutuksessa 12.-14.11. (hotellimajoitus)
• Ako ja Akon vanhemmat ovat täällä 16.-20.11.
• Vessi ja Elina tulevat katsomaan Ryan Adamsia (ja mua!) 23.-26.11. (majoitus epäselvä, ehkä mun luona)
• Lupu tulee 7.-9.12. (mun luona)
• Ako tulee taas tänne jouluksi ja uudenvuoden ajaksi
• Ja itse olen Hampurissa Ullan ja Sandran 60v -bileissä 1.-2.12…

Ps. Edelliseen pitkään postaukseen on ilmestynyt paljon kuvia!

Tänään heräsin taas auringonpaisteeseen ennen yhdeksää vaikka olin mennyt nukkumaan kahden jälkeen ja olisi vielä väsyttänyt. Ihme meininkiä, mutta vastasin tuleen tulella ja nyt ikkunaani peittää komea DIY-viritys:

DIY verhot.

Kävin aamupäivällä palloilemassa lähiympäristössä ja mietiskelin kahvin juomisen lopettamista ja muutamaa muuta elämäntapoihin liittyvää muutosehdotusta. Hidastempoisen aamun jälkeen lähdin tapaamaan Ilkkaa, TKK:lla opiskelevaa parrakasta vaihtaria jonka olin kutsunut Bodon ja minun mukaan katsomaan Cindy Shermanin näyttelyä Martin-Gropius-Bau:lle. Harhilimme natsisaksan kauhuista kertovan Topographie des Terrors -näyttelyn läpi etsimään vettä tai jäteetä, jonka jälken Bodo ja hänen vanha kämppiksensä olivatkin jo tulleet paikalle. Shermanin duuneista oli esillä varsin kattava otos jonka kruunasivat hienot, suuret vedokset. Mieleenpainuvinta materiaalia olivat varmaan isokokoiset pellekuvat jotka olivat aika karmaisevia.

Potsdamer Platzin rautatieasema ja DB:n talo.

Bodo ja Juliane M41 -bussissa

Shermanista suuntasimme koko nelipäisen seurueemme kohti Bodon asuntoa joka sijaitsee Kreuzbergin lounaisnurkassa. Bodon kolmen hengen WG on mielettömän viihtyisä, 160m2 kokoinen ja moderni toisessa kerroksessa sijaitseva kolmen makuuhuoneen, vierashuoneen, ruokasalin, eteisen ja valtavan keittiön muodostama kompleksi. Lisäksi tämä pieni kämppä oli sisustettu ihan tyylikkäästi ja ikkunoista aukesi joka puolelle viihtyisä, vihreä näkymä. Naurettavinta koko hommassa on se, että vuokraa on maksettavana noin 230€ per naama. Kävisipä mulla yhtä hyvä tuuri asunnon suhteen!

Bodo ja Ilkka

Muiden lähdettyä omille teilleen joimme vielä hyvät espressot ja mietimme asunnon metsästämiseen toimivampaa strategiaa. Bodolta selvittyäni koin hassun ärsytävän tilanteen bussissa: yritin kävellä sisään näyttämättä lippuani, joka ei kuitenkaan tälle kuskille käynyt. Yleensä sitä ei mielestäni ole kysytty, mutta nyt kävi toisin. Voi olla että vaan muistin väärin. Pitää muistaa tämä seuraavaksi, mutta jos sitä näyttää vapaaehtoisesti, saa aikaiseksi muistikuvieni mukan lähinnä silmien pyöritelyä.

Pieni setti sushia! Lupaan palata takaisin tähän paikkaan.

Syy tuolla ylempänä esittelemääni janoon on nähtävissä tuossa päällä: tuhti annos sushia. Oli kyllä todella maistuvaa eikä kotona enää kismittänyt että vietnamilainen ravintola To Loc (aika gangsta nimi!) oli kääntänyt kelkkansa kohti nousevan auringon maata. Mikäs siinä, varsinkin kun hinnat ovat hurjan edullisia ainakin vuoden loppuun saakka. Tämä 18 makirullan ja parin ekstrajutun paketti maksoi 5,8€. Sain siis toivomaani kevyttä ruokaa ja sitä jäi vielä huomiseksikin!

Anyways. Viikonloppu alkaa vedellä viimeisiään, ja nyt ollaan jo maanantain puolella. Oli mukavaa ja aika rauhallista. Siirryin iPhotosta Lightroomiin joka vaikuttaa parhaalta kuvien arkistoimiseen ja käsittelyyn soveltuvalta softalta. Koneessakin riittää potkua sen pyörittämiseen, mutta näyttö saisi olla suurempi. Flickr on ollut illalla vähän rikki, välillä kuvat menevät sinne ja välillä eivät. Ärsyttävää, mutta pitää odottaa että viat saadaan korjattua.

Huomenna säntään kymmeneksi Ernst-Reuter Platzille, TU:n vanhalle päärakennukselle. Sitten selviää pääsenkö kello 10-14 vai 14-18 kokoontuvaan kielikurssiryhmään tiistaista eteenpäin. Aion myös käydä maksamassa yliopiston lukukausimaksun (tai mikä lieneekään) jonka avulla saan tiistaina tai keskiviikkona säädettyä itselleni seuraavan kuukauden voimassaolevan BVG:n lipun. Siinähän ne suurimmat ohjelmanumerot huomiselle ovatkin. Palataan asiaan myöhemmin.