Ako ja renkaat Sametilla

Koska kevät on ollut gradun suhteen stressaavaa aikaa ja viimeiset viikot varsinaista vaakalentoa muiden juttujen ansiosta, odotan kirjojen pariin pääsemistä todella paljon. En löytänyt kovin chillaavaa rantakuvaa enkä edes kunnollista Mabple Housen uima-altaalla tunnelmoivaa otosta, mutta Akon ja renkaat löysin. Joka tapauksessa: pitkän loman suoma rento aikataulu kiinnostaa.

Enpä ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa viime viikkoina (tai kuukausina). Liikaa koulua, piste. En tiedä miten päädyin taas tekemään näin suuren määrän kursseja (18 opintoviikkoa), mutta tässä ollaan ja mennään kohti suurempaa hätää. Ainakin tulee pullea säkillinen pisteitä kotiyliopistolle vietäväksi, eli mahdollisesti jopa 40 opintoviikkoa! Nyt on luvassa seuraavanlainen, tarkasti valittu koostumus kursseja:

• Laskennan mallit (4ov)
• Seminaari (Advanced Topics in HCI) (2ov)
• Usability Engineering (4ov)
• Ambient Assisted Living 2, robotti + tieteellinen paperi (6ov)
• Telekomin teknologiabisnesideakurssi (2ov)

Huh. Sellaisia sitten. Onneksi kaikki muut paitsi ensimmäinen ovat kivoja.

Eilen meinasi seinät kaatua päälle kun pakastelokeron sulattamisen yhteydessä lokero meni rikki – ja samalla koko jääkaappi. Grr. Joku aiempi tunari oli täyttänyt pakastelokeron styroksinpaloilla, teipannut oven kiinni styroksinpalasella ja ilmoittanut ettei kyseistä värkkiä tarvitse enää käyttää. Homma toimi juurikin edellämainitulla tavalla, kunnes toissapäivänä pakastelokerosta tihkuva vesi alkoi ihmetyttämään. Tarkempi tutkimus paljasti lokeron olevan täynnä jäätä, lokeron yläosan olevan vielä raskaammin jäätynyt ja vääntäneen koko lokeron irti ruuveineen päivineen muoviosista. Itse lokero oli tietysti aivan jengoilla, koska Jään Murskaavaa Voimaa(TM) ei voi noin vain nollata styroksilla ja kauniilla ajatuksilla. Nyt on edessä jokin seuraavista vaihtoehdoista:

1. Rikkinäisen jääkaapin korjaus. Kyseessä on vanha ruoska jossa ei ole enää pakastelokeron ovea eikä kunnolla kiinnitettävissä olevaa lokeroakaan. Voi tulla kalliiksi mutta on myös jossain määrin ekologista.
2. Käytetyn ostaminen. Viidelläkympillä saa jo jotain, mutta auto täytyy vuokrata myös. Lisäksi vanha pa_ka pitää kärrätä yön pikkutunteina naapurikortteliin kadulle.
3. Uuden halvan ostaminen. Hinta tippuu kolmen kuukauden aikana jonkin verran, mutta saapa ainakin kiiltelevän ja hienon A-energialuokkaan kuuluvan vekottimen! 170e taitaa olla halvin jääkaappi Saturnissa.
4. Käytetyn ostaminen jostain liikkeestä. Ehkä hyvä idea. Sinne voisi saada vietyä tämän ritsankin.

Että näin. Eilen vietettiin iltaa Club der Visionäressä. Täällä on täysi kesä päällä: 29 astetta luvattu tälle päivälle, ja muutama edellinen on menty myös kolmenkympin hujakoilla. Yölläkin on noin 20 astetta, joten terassilla on mukava istua vielä yömyöhään. Juuso ja Sohvi ovat täällä myös, ja niiden kanssa on tullut hengailtua edelliset illat. Ollaan myös nähty Akon kielikurssikaveria, Mexico Citystä kotoisin olevaa Ponchoa joka on huippumukava ja puhuu erinomaista englantia. Uusia kontakteja = luksusta.

Nyt jatkan tenttiin pänttäämistä, siitä on pakko päästä läpi. Ako lähti Tonin ja kielikurssityyppien kanssa etelässä sijaitsevalle järvelle, ja illalla on Kindl-Bühne Wuhlheidella Saksalaisen superbändin, Die Ärzten keikka. Aikamoista, viisi loppuunmyytyä iltaa 17000 hengen amfiteatterilla! Siihen ei pysty edes Eppu Normaali

Kuva: e-z / Flickr

Alan olla terve! Kohta täytyy mennä pistäytymään kadunvaltauksessa jonka lähtö on Havis Amandalta kello 12:00. Illalla korviani hellitään: NOFX soittaa Tampereen Pakkahuoneella! On harvinaista lähteä muualle katsomaan keikkaa, mutta tämä oli jotain mitä en tosiaan voi missata. Monen vuoden odotus palkitaan, toivottavasti oon pirteä vielä illalla

Eiliset läksiäiset olivat jymymenestys ja tänään naurattaa. Ensin kourallinen hyviä ystäviä kerääntyi Koffin puistoon. Durianin avaaminen ei ollut aivan yksinkertainen temppu. Matiaksen ja puukon avulla umpijäässä oleva hedelmä kuitenkin avautui lopulta, mutta sitä ennen fyysisten vaurioiden aiheuttamisen saldo oli 2-0 piikkikasan hyväksi. Pirun teräviä nuo piikit! Hajuhaitat olivat selvästikin liioiteltuja, kuten taivaalliseksi kuvailtu makukin. Juuri kun booli oltiin saatu sekoitettua, alkoi ripottelemaan vettä. Sokerista valmistettu seurueemme siirtyi sitten Pursimiehenkadulle kuuntelemaan teknoa ja Kakkahätä-77:ää. Tunnelma tiivistui kun ovikello soi jatkuvasti, ja lopulta yksiö oli täynnä ihmisiä. Tarkoitan: täynnä!

Kun aurinko tuli taas esiin, raahasimme lisää boolintekotarvikkeita puistoon josta löytyi lisää kavereita. Ilta pimeni, booli väheni ja durian osoitti kyntensä. Loppuillasta mentiin vielä palloilemaan Fanny Goes to Hollywoodiin jonka Family Man -festariviikonloppu oli itseasiassa yllättävän hiljainen tapahtuma. Terassilla oli mukavaa ja olut oli maukasta (kiitos Antti!). Ja Matias, kiitos jallushotista! Fanny sijaitsee hienolla paikalla, öinen puisto on kutakuinkin täydellinen terassinäkymä! Puoli kahden aikaan täytyi poistua kotiin kun olo ei vieläkään ollut aivan täysin terve. Kiitokset kaikille, teitä tulee hurja ikävä! Rakkautta.

Kuvat täällä!

Halvaksikin matkustaminen tulee, sillä Air Berlin veloitti lipustaan 83€ ja Blue1 59€. Luonto kiittää, luonnollisesti. Verirahojen maksaminen jollekin taholle voisi tulla joskus kyseeseen. Lentopäästöistä aiheutuvien vahinkojen tasoittaminen ei ole kuitenkaan ihan huono idea. Yhdensuuntainen lento Berliiniin veloitetaan tuolla $12 hintaiseksi, ja rahat voi kanavoida vaikka tuulivoimaan.

Mulla on vieläkin kipeä olo. Ei tosin yhtä pahasti kuin parina viime päivänä, mutta kurkkukipu ja energian puute vaivaavat. Saa nähdä päädynkö katsomaan jotain taiteiden yöhön, lähinnä eduskuntatalon edessä tapahtuva akrobatiaesitys kiinnostaa.