Neuvotteluhuone yksi

Uhhuh, terveisiä palaverista. Tekeminen maistuu suht hyvältä ja ylihuomenna on taas aika lentää Berliiniin. Wilco soittaa Tempodromissa lauantaina ja varasin juuri pöydän Chipps -ravintolaan perjantaille kun Vessi ja Elina saapuvat mestoille.

Paria viikkoa myöhemmin huomasin sitten että jätin jotenkin oudosti tämänkin julkaisematta. Yritän toimia tällä kertaa hieman paremmin.

Berliini oli taas mahtava. Erityisesti mieleen jäi tietysti Wilcon keikka, joka oli aiempien keikkojen setteihin verrattuna varsinainen hittiparaati: lähes kaikki tykeimmät rallit soitettiin. Pari uutta helmeilevää ruokapaikkaa löytyi – kuten edellämainittu Chipps (jossa palvelu oli 75% ajasta timanttista ja loput 25% valitettavan olematonta). Paluu Saksan pääkaupunkiin tapahtuu 28C3 -kongressin merkeissä joulun jälkeisinä välipäivinä – woo hoo!

Internettiedotus on levittäytynyt niin moneen eri paikkaan että Berlin Bangkok on saanut tuta tämän nahoissaan epäaktiivisuuden muodossa. Harmi, mutta aina voi yrittää uudemman kerran. Oman sisällön tuottaminen on ollut vaikeaa, mutta nyt tuntuu taas olevan kaikenlaisia ideoita. Joten: moro internet, täällä ollaan taas!

Ylläoleva kuva on Assembly Winter 2011 -tapahtumasta, jonne pääsimme Ollin, Tonyn ja Kimmon kanssa ihmettelemään Rainen avustuksella (kiitos). Tänä vuonna Assyt tuntuivat olevan vähän vähemmän tauriiniset ja enemmän Starcraft II -pelaajista koostuvat. Diggy vei kuitenkin Team Fortress 2 -turnauksen Avaruuskulttuuri on todellakin täällä, sillä e-urheilu alkaa olla varsin katsojaystävällistä juontoine kaikkineen.

Ripsienpidennyksiä laitetaan myös markkinoilla. Kauppakeskuksissa geelataan varpaankynsiä, pistetään botoxia ja tatuoidaan silmänrajauksia. Paikalliset haluavat vaalentaa ihonväriänsä. Kosmetiikkaliikkeet ovat täynnä ihoa vaalentavia tuotteita. Vaalentava deodoranttikin löytyy miltei joka sarjasta. Täällä tuttu garnierin vartalovoidepurkkikin on ihoa vaalentava kun meillä se on ruskettava. Purkin kyljessä onkin väriasteikko tummasta vaaleampaan. Suojakerroin 50 kasvovoiteitakin löytyy monesta eri sarjasta. Paperi jolla poistetaan ihon kiiltoa kuuluu myös joka kioskin valikoimaan.

Vaatteista suosituimpia ovat superlyhyet farkkushortsit ja hameet. Shortsihaalareitakin löytyy, sekä pitkiä toppeja. Erilaisia printti t-paitoja ja toppejakin löytyy pilvinpimein. Vaatteet ovat lähes aina one size fits all. Toki alaosissa löytyy myös muita kokoja. Sovittelin esim. lyhyttä farkkuhametta kokoa xl se oli luokattoman lyhyt. Se oli mallia suoraputki, joten takapuolelle ja lantiolle ei jäänyt tilaa. Koko oli kyllä sopiva, mutta malli ei imarrellut kurvejani. Varteni pituus ei tuota ongelmaa, koska tässä kuumuudessa ei pitkille housuille ole sijaa. Viihdyn hyvin lyhyessä hameessa, mitä sitten jos se ulottuu paikallista polveen ja minua puoleenreiteen. Legginssit ja shortsit ovat mainiot hameen alla sekä vyötärö joustaa aina.

Täällä käytetään myös paljon mekkoja ja paitamekkoja. Printeissä näkyy ruutua ja kukkaa ihannniinkuin Gina Tricoossakin. En ole vielä sovittanut ruudullista paitamekkoa, mutta se tuskin sopisi joustamattoman kankaan vuoksi. Mekot eivät ole suurin rakkauteni, mutta täällä tyyli muuttuu. Se mikä näyttää täällä hyvälle ei todennäköisesti näytä hyvälle Helsingissä. Viimereissultakin tarttui mukaan neonkeltainen ylisuuri t-paita, jossa oli neonpinkkejä mikkihiirenpäitä…

Olen kiitellyt ruumiinrakennettani täällä, koska trikootopit yleensä sopivat. Ne ovat kokoa s/m . Jos olisin rintava niin topit ei varmaankaan mahtuisi päälle. En ole myöskään vielä treenannut liikaa, koska toppi ei istuisi jos hartiani olisivat piirunverran leveämmät tai haukkani vähänkin paksumpi. Toppeja löytyy kyllä myös paljon alaspäinlevenevää ja trendikkään kaapumaistamallia, joka on leveälantioisen länkkärin pelastus. Shortsihaalarit voin samantien unohtaa, koska selkäni on niin pitkä, että tarvitsen adidaksen uimapuvussakin koon 44. Kiiltäväpintaiset pyöräilyshortsit tulevat. Täällä niitä on mikro eli tankotanssipituudessa (aion mennä tunnille) ja melkein polvipituudessa. Malli on korkeavytäröinen. Tunsin itseni Carrie Bradshawsi, kun liihottelin kiiltävissä pyöräilyshortseissa, liehuvassa printtitopissa, vyölaukussa ja korkkareissa pitkin Siamia.

Kenkiä löytyy hyvin myös isojalkaiselle naiselle, siitä pitävät huolen ladyboyt. Jalat ja kädet ovatkin se mistä nämä sirot kaunottaret voidaan tunnistaa. Sovitin ihania naisten consseja, mutta niistä suurin koko 42 oli liian pieni. Onneksi perus unisexmallista mahtuu koko 40. Ostin parit ninjatossut (kangastossut hyvin ohuella kumipohjalla, jalkaan vedettävä matala tossu), oranssit ja mustat valkoisella karppiprintillä. Oranssit mustuivat yhdessä päivässä. Paras kenkä täällä on varpaita tuulettava malli.

Olen päättänyt myös hankkiutua eroon korvanvenytyskoruista. Olen kyllästynyt 8 millin läpeen keskellä korvanlehteä, koska se rajoittaa korvisten käytön pelkkiin plugeihin, tunneleihin ja spiraaleihin. Täällä niitäkin koruja on valtava valikoima. Olen käyttänyt tavallisia roikkuvia korviksia ja reikä korvassani kutistuu. Ehkä venytyksistä luopuminen on jotain aikuistumisriittiä, että voi vihdoinkin käyttää niitä rippikalevalaloita sukujuhlissa. Korvissani riippuvat tällä hetkellä muoviset vihreät pallot. Ostin myös suloiset pöllöt, mutta ne on nappimallia eli pitää vielä odottaa reikien kutistumista.

Pesin tänään hiukseni, se meni kivuttomasti. Kerastasen bain mirroir shampoo ja jätettävä hoito toimii myös aasialaiseen. Olen nauranut letilleni, koska se muistuttaa hieman hevonhäntää.

Näkemiin!

Helou Essi ja Roni, nähdään matkamme ensimmäisen yön jälkeen Bangkokin aamussa. Ylläoleva kuva on otettu Airport Taxissa ja pääkaupunkiseutu on melkoisen lumimyräkän kourissa (siksi teatraalinen mustavalkoisuus). Miinus kuusi astetta vaihtuu 14 tunnin päästä yli kolmeenkymmeneen plussaan eikä harmita yhtään. Kotikin jäi käsittämättömän siistiksi, vain matkatavaroiden määrä ja laatu jäi vähän arveluttamaan. Kahden ja puolen kuukauden matkalle tarvitsee melko erilaiset vermeet kuin kuukaudeksi, koska esimerkiksi liikunnan mahdollistavat sisäpelikengät on pakko raijata mukaan. California Wow Experience -sali taitaa olla meidän liikuntapaikkavalintamme, mutta ensin rentoudutaan vähän.

Hyvästi Helsinki, nähdään taas kun aurinko paistaa aavistuksen korkeammalta!

Flunssa pitää mut erossa Juden 30v synttäreistä, ärsyttävää! Hullusti onnea kuitenkin!

Lentoon on enää 17 yötä. Toivottavasti suomalaisen lentoliikenteen kruununjalokivi ei ehdi kaatua ennen sitä – tai ennen paluulentoa…

Illan pidempi dokkari oli Mohamed El Aboudin ohjaama Vasen vartaloon. Se oli koskettava ja toimiva tarina islaminuskoon kääntyneestä nyrkkeilijästä, Umarista, jonka alamäkeä ja toiveikasta asennetta seurataan läheltä. Suosittelen sen tsekkaamista televisiosta kun se vain jossain vaiheessa näytetään…

Docpoint jatkuu vielä tänään ja huomenna. Suosittelen leffailtaa kaikille joilla ei ole vielä sen kummempia suunnitelmia!

Ipad @ NdevilTV, Flickr (CC:A)

Jaahas, sieltä se sitten viimein tuli: muutaman vuoden ajan vahvistuvalla signaalilla kohistu Apple tablet-tietokone, joka sai nimekseen Ipad. Jos tätä tuotetta nyt sitten pitäisi kuvailla jotenkin lyhyesti niin sanoisin että se on 9.7″ kosketusnäytöllä varustettu Ipod Touch. Kooltaan se on vähän A4 -arkkia pienempi ja hieman yli sentin paksuinen. Painoa on ihan kohtuullinen 680 tai 730 grammaa riippuen siitä, onko kyseessä 3G-yhteydellä varustettu malli.

Internet on ollut vähän sitä mieltä että Apple on lyönyt kirveensä kiveen tämän mallin myötä. En ole ihan samaa mieltä, sillä 30€ puhelimella ja läppärillä päivittäiset yhteyteni hoitavana koen että tämä voisi korvata läppärin tosi monissa tilanteissa. Ehken käyttäisi Ipadia raitiovaunua odottaessani mutta entä siellä istuessani? Varmasti. Hieno karttasovellus, toimiva kalenteri sekä selain suurella näytöllä tuntuvat – jos nyt eivät sentään tarpeellisilta, niin ainakin – haluttavilta ominaisuuksilta. Osaan kuvitella että Ipadilla olisi mukava surffailla vaikka sohvalla, tai vilkaista sähköpostit.

Iphonesta ja Ipod Touchista tutun softan mukaan ottaminen lähes sellaisenaan on erinomainen idea. Kyseessä on kuitenkin puhtaasti kosketuskäyttöliittymäksi suunniteltu käyttöjärjestelmä jonka sydämenä hyrrää Darwin – kuten myös “oikeassa” OS X:ssä. Toki vapaampi ohjelmistopolitiikka kiinnostaa, mutta toimiva App Store kiinnostaa ehkä vielä enemmän.

Apple hehkutti sekä kirjojen lukemista Ipadilla että mukana olevia viittä suurta kustantajaa. Äkkiseltään kuitenkin tuntuisi että kiiltäältä, valaistulta näytöltä lukeminen on edelleen huomattavasti könömpää kuin Kindlen sähköiseltä, mattapintaiselta paperilta (tai oikealta paperilta). Kindlen akku tarjoaa sähköiseen mustetekniikkaan yhdistettynä vaikka Siperian ylitykseen riittävän määrän sivunvaihtoja, joten siinä suhteessa Kindle pieksee Ipadia mennen tullen. Sen sijaan lehtien lukemiseen Apple tuo uutta liittäessään videot artikkelien yhteyteen lehtien www-sivujen tapaan.

Ostanko vai harkitsenko? Nyt taloustilanne on sellainen että harkitsen, sillä tuleva kymmenen viikon matka saa lompakossa lojuvat eurot menemään järkevämpiin asioihin. Entä kesällä? Saapa nähdä… Lopuksi täytyy todeta että tuotteella on vitsikäs nimi, sillä esimerkiksi suomalaiset artikuloivat A ja O kirjaimet kutakuinkin samalla tavalla suurimman osan ajasta. “Mitä, minkä ostit?”, “eikö sulla ollut jo Ipod”…

Turistiviisumin saa kahdella tavalla: maahan saapuessa rajalta tai paikallisesta lähetystöstä. Lentokentiltä saatava viisumi on voimassa 30 päivää, joka on liian lyhyt meidän 70 päivän matkaa varten. Maarajalta saa vielä lyhyemmän 15 päivän mittaisen viisumin.

Etukäteen lähetystöstä haettava turistiviisumi on voimassa 60 päivää ja sitä saa jatkettua vielä 30 päivää kun vierailee maahantulotoimistossa. Meillä on lisäksi matkassamme hieman onnea, sillä maaliskuun neljänteen päivään saakka turistiviisumit ovat maksuttomia!

Viisumin leima, Alex S (CC: Attribution)

Kauttakulkuviisumi täytyy myös anoa etukäteen, jolloin täytyy ilmoittaa kuinka monta maahantuloa tarvitsee. Koska maahantuloviisumi on voimassaoloajaltaan huomattavasti turistiviisumia pidempi (90-180 päivää riippuen maahantulojen määrästä), vaativat viranomaiset myös lentoliput kaikista anotuista maahantuloista. Tästä voi koitua myös ongelmia, sillä rajan ylityksessä näitä lippuja voidaan vaatia esitettäviksi vaikka viisumin anominen olisi mennyt läpi ilman niitäkin. Tällöin joutuu marssimaan lähimmälle lentija myyvän yhtiön tiskille ja metsästämään jonkun halvan ulkomaailmaan suuntautuvan lipun käsiinsä… Joka tapauksessa jokainen anottu maahantulo maksaa 25 euroa.

Mutta mutta: kaikkiin etukäteen haettaviin viisumeihin liittyy pieni paperijumppa. Mukaan täytyy liittää:

• Passi ja kopio passista
• Kaksi värillistä passikuvaa
• Kopio lentolipusta jolla saapuu maahan (kauttakulkuviisumissa kaikista lipuista joilla saapuu maahan)
• Tiliote joka osoittaa että  tililtä löytyy yli 400€ katetta (tämä tuli yllätyksenä mutta tulipa etsittyä verkkopankista tiliote)
• Viisumihakemus

Kun kaikki menee putkeen pitäisi viisumin olla noudettavissa lähetystöltä noin kolmen arkipäivän päästä! Whee!

Linkki: Thaimaan lähetystön viisumisivu

Tätä ennen olen ollut tosi tyytyväinen viidennen sukupolven Ipod Nanoon. Sen videokamera on ollut yllättävän käytännöllinen, askelmittari jatkuvasti käytössä ja flash-muistin viiveettömyys varsin nautittavaa vanhaan kovalevymalliin verrattuna. Ostaminen ei siis kaduta, ja tätä tulee käytettyä myös duunivideoiden (käytettävyystestit jne) kuvaukseen!