Neuvotteluhuone yksi

Uhhuh, terveisiä palaverista. Tekeminen maistuu suht hyvältä ja ylihuomenna on taas aika lentää Berliiniin. Wilco soittaa Tempodromissa lauantaina ja varasin juuri pöydän Chipps -ravintolaan perjantaille kun Vessi ja Elina saapuvat mestoille.

Paria viikkoa myöhemmin huomasin sitten että jätin jotenkin oudosti tämänkin julkaisematta. Yritän toimia tällä kertaa hieman paremmin.

Berliini oli taas mahtava. Erityisesti mieleen jäi tietysti Wilcon keikka, joka oli aiempien keikkojen setteihin verrattuna varsinainen hittiparaati: lähes kaikki tykeimmät rallit soitettiin. Pari uutta helmeilevää ruokapaikkaa löytyi – kuten edellämainittu Chipps (jossa palvelu oli 75% ajasta timanttista ja loput 25% valitettavan olematonta). Paluu Saksan pääkaupunkiin tapahtuu 28C3 -kongressin merkeissä joulun jälkeisinä välipäivinä – woo hoo!

Jee, taas mennään! 18.-22.10. eteen sattui yllärimatka Air Berlinin synttärihinnoilla. 58€ per naama tuntui niin edulliselta että pikamatka tuli kerrankin kyseeseen. Kovin vihreältä tämä teko ei tunnu joten pientä kiristelyä on pään sisällä… Barcelona siirtyy taas koska tuolta ei löytynyt hyviä ja edullisia yhteyslentoja. Nyt alkaa hostelin metsästäminen Harmi että Akon suunnittelema synttäriyllätys meni nyt uusiksi, mutta onneksi matkasta tuli tosi halpa! Nähdään taas, rakas suosikkikaupunkini!

Eilinen oli todellinen toimintapäivä: Kreuzberg, Schöneberg ja lopulta vielä Mitte. Kreuzbergissä vietimme löysää päivää Jerunan kanssa. Unohdin lopulta mennä Overkilliin katsomaan t-paitoja ja kenkiä, mutta teen sen varmaan sitten joku toinen päivä (huomenna)? Pääsimme nauttimaan sekä Nilin että Tiki Heartin antimista. Jack Daniels -kastikkeeseen kiepsautettu hampurilainen, Lemmy Burger, on tanakka paketti jota Lauri oli jo ehtinyt kaivata. Tatskamimmit tarjoilivat taas, ja sama kokkikin tuli höpisemään pöytään.

Tikissä ja monissa muissa baareissa on edelleen pitkälti sama henkilökunta kuin vuosi sitten – tai vaikka kaksi vuotta sitten. Se taitaa olla joko merkki hyvästä työilmapiiristä/palkasta tai työpaikkojen absoluuttisesta vähyydestä, jolloin vaihtamista ei tapahdu kovin paljoa. Vaikea sanoa, arvelen että kyse on lähinnä jälkimmäisestä.

Tiki Heartin jälkeen Ako lähti ottamaan torkut ja vaelsin kohti Moritzplatzia. Siellä tapasin yliopistokaverini Stefanin, ja menimme katsomaan Dirkin ääntä tuottavan pöydän esittelyä. Myös Till oli siellä ja sain Schlesisch Blau -ravintolan ravintoloitsijan puhelinnumeron pöydänvarausrumbaa varten. Hyvä homma, mutta eilen kumpikaan numeroista ei vastannut… Lauantaiksi saimme kuitenkin neljän hengen pöydän Mädchenitalienerista joten herkuttelu ei todellakaan ole vielä ohi.

Berliiniläiseen elämänrytmiin sopeutuminen on onnistunut tällä kertaa tosi hyvin: tänään herättiin vasta puoli yhdeltä ja eilen joskus yhdentoista jälkeen. Vitsailin yliopistolla että vaikka Saksan aikavyöhyke on -1 Suomeen nähden, eletään Berliinissä monelta osin +4:lla. Niinpä on hyödyllistä siirtää kelloa vähän rennompaan tahtiin, koska muuten klubeilla ramppaaminen ottaa pahan kerran voimille.

Torstai-illan Weekend oli täynnä ihmisiä. Zip ja Carl Craig soittivat perusjenkkiteknoa ja kansainvälinen yleisö bailasi. Vähän ennen neljää alkoi väsyttämään liikaa eikä musiikistakaan oikein löytynyt riittävästi potkua, joten otimme taksin kotiin (3,3km = 8€). Se oli mainio valinta eikä kaatanut budjettia – varsinkin kun olimme juomattomalla linjalla kattobaarin upeista näköaloista huolimatta. Weekendin terassi on Berliinin hienoimpia, vaikka klubi muuten vaatii jonkun superkovan dj:n kiinnostaakseen. Carl Craig ja Zip olivat “ihan okei”, mutta jättivät vielä toivomisen varaa viikonlopun linjaukselle.

Nyt otamme suunnan Cadenheadia kohti, mutta vietnamilaisen lounaan kautta! Ciao!

Tillin synttärit olivat jättimenestys: viiksi/partateeman bileet ja mahtavat tarjoilut ei vaan voinut mennä vikaan. Oli kivaa nähdä Till, Eliza, Dirk ja muutama muu tuttu ja höpistä kunnolla. Torstaiksi tuli kutsu Dirkin ääntä tuottavan pöydän julkkareihin ja sinne pitäisi sitten oikeastaan mennä 3/4 Kujeen voimin.

Muutenkin eilinen meni tosi mukavasti: nukuttiin myöhään, syötiin libanonilaista buffettia Salsabilissa “aamiaiseksi” ja sitten suunnattiin Fhainiin tapaamaan Carolineä.

Fargossa oli maittavaa punaista olutta ja aurinkoa, siis kaikkea mitä voi toivoa. Lime-kookossuklaakakku oli mahtavaa ja oli kivaa nähdä Caroline joka on asunut jo melkein 1,5 vuotta täällä. Friedrichshainissa mikään ei oikein ollut muuttunut mutta edelleen se oli vähän liian täynnä ihmisiä viikonloppupävänä.

Tänään oon nautiskellut lämpimästä kesäpäivästä Kimmon kanssa. Tosi mukavaa kun ollaan aiemminkin vietetty täällä sekä joutilaita että työntäyteisiä päiviä, de ja vu! Talsittiin lähimmältä pankilta (sain suljettua tilin) kohti Hackesher Marktia, päädyttiin Ruderclubille juomaan oluet ja sieltä Oranienburgerstrasselle Mirchin coctaileille. Hyvä työjärjestys! Sain myös ostettua Hugon levy-yhtiön uuden vinyylin jossa on Andreasin tekemät kannet. Toimii.

Seuraavaksi on edessä Matin ja Samulin tapaaminen jossain nurkilla, todennäköisesti Jannowitzbrückellä. Sitten Ako, ruokaa ja muutama hyvänmakuinen olut! Ciao! Ainiin, tsekatkaa vitsinä teaseri videosta!

Neontikut, konfettisade ja loppumaton määrä punaisia ilmapalloja serpentiinin seassa – siinä neljä elementtiä jotka tekevät hyvät bileet. Kumma kyllä puolitäysi klubi piiskattiin älyttömään hurmokseen jonka tehoa kuvaa parhaiten Kimmo, joka saapui paikalle vähän liekityksen alettua ja joka pääsi samantien älyttömään pogoiluun messiin. “Nää on ihan älyttömät bileet, miten tää on mahdollista” taisi olla aikalailla suora lainaus. Niinpä, mikä ihme Berliinin klubeilla toimii niin hyvin? Kyse ei ole pelkästään niistä kolmen-neljän hengen joukoissa vessankoppeihin menevistä kreisibailaajista vaan jostain muusta – vapaudesta.

Nyt tarvitaan unta. Hieno ilta, ja kiitokset Arsille, Jounille, Kallelle, Kimmolle ja Johanille mahtavasta seurasta. PLUR!

Kone laskeutui Tegelille vartin etuajassa ja ostettiin viikon BVG-liput (2×26,2€) päästäksemme näppärästi kämpille. Ekana päivänä menee aina eniten rahaa; niin nytkin. Tällä toistaalta surffaillaan metroilla pääosa lomasta!

Päivystyspaikkanamme oli ensin coctailbaari Immer Gern, joka sijaitsee ihan tämän Helmholtsplatzin laidalla. Nautin itse eksoottisen yhdistelmän upeaa browniekakkua ja Berliner Pilsiä. Kyllä pils sitten maistuikin hyvältä – prost vaan täältä. Oli kakkukin hyvää ja tuhtia, mutta erityisesti olut tuntui raikkaalta!

Kuvassa ollaan Thuy Nga -vietnamilaisessa ravintolassa, johon mentiin syömään kun avaimia ei tuntunut millään löytyvän. Ihan hyvää ruokaa mutta on kyllä syöty parempaakin jossain muissa saman genren mestoissa. Kahden hengen lasku oli muistaakseni 17€ juomineen (teetä ja olutta) eli ihan perushinta.

Avaimiamme etsittiin lopulta hostelin respalla kolme tuntia (tai ei etsitty mutta aina välillä katsottiin ympärille eikä niitä löytynyt). Lopulta sain Erikalta vinkin että ne olisivat kirjekuoressa – ja niin olivatkin. Sitten päästiin majoittautumaan Evildan kämppään, joka paljastui ihanan siistiksi ja isoksi huoneeksi ja keittiöksi (kiitokset vielä)!

Päiväunien jälkeen olemme taas aktivoituneet ja haettiin kaupasta mehua, Club Mate -juomaa ja muutama olut. Kokeiltiin myös puiston toisella puolella sijaitseva kebabmesta joka oli aika heikkotasoinen (paikallismittapuulla). 7€ kahdesta leivästä (schawarma ja falafel) juomineen ei ollut kovin paha hinta! DJ Donna Summerin miksaus “Berlin Parties Start at 3am” soi ja katson ensimmäisiä videoita Imoviessa. Birthday Party tosiaan kutsuu ja harmittaa että mogattiin se Megaspree -mielenosoitus avainsäädön ja päiväunien merkeissä mutta onpahan ainakin virkeä olo illalla!

Ja vielä mediamateriaalia ettei olla vain taulukon varassa:

DJ Donna Summer pumppaa Birthday Partyn yleisöön vauhtia, ja hitto että tuli ikävä tota klubia kun katoin videon… Berlin Liebt mich!

Tässä mehustelemani Neon Neon jonka teemalevy Stainless Style on ollut paljon kuuntelussa. Levy kertoo DeLorean -auton suunnittelija John De Loreanista, joka eli ilmeisen jännittävää elämää sekaantuen muutamiin laittomiin juttuihin ja kaataen lopulta firmansa. Hienoa musiikkia, puikoissa häärivät Boom Bip ja Super Furry Animalsin Gruff Rhys.

Musafiilistelymielentilassa voisinkin listata tämän hetken mielenkiintoisimmat levyt:

1. Neon Neon – Stainless Style
2. Elbow – The Seldom Seen Kid
3. Santogold vs Diplo Mixtape
4. Squincy Jones – Nintendub -mixtape
5. Wolf Parade – At Mount Zoomer

Tänään hammaslääkärirumba jatkuu hieman. Inhottavaa mutta samalla helpottavaa. Illalla musavisa, huomenna standupkomediaa ja perjantaina jotain Laurin kanssa. Lauantai on pyhitetty Kisenin kunnostamiselle, sunnuntai lepäämiselle. Paljon hommaa ja jossain välissä pitäisi vielä ehtiä tekemään muutama sivu kandia ja pari tuntia töitä. Pystyn ilmeisesti tekemään suunnittelua myös etänä, joten toimistolle ei tarvitse raahautua parin tunnin takia.

Berliiniin on satunnaisesti kovakin ikävä. Viimeistään keväällä aion suunnata sinne lomailemaan. Klubeissa ja baareissa juokseminen ei juuri kiinnosta (vielä), tuntuu että tarjonta on niin paljon läävempää kuin Berliinissä. Se sopii budjetille, jota auttaa myös Jonnen mulle lainaama Xbox360. Toivon että Geerd ja Linda tulevat tänne talvella hiihtämään ja nauttimaan mökkeilystä.

Nyt kahvia ja sitten liikkeelle. Plop.

• Alpit (Geneve, Zürich, joku muu – ehdottomasti junalla Münchenistä)
• Amsterdam-Rotterdam-Bryssel
• Madrid (Mia ja Pancho)
• Puola (Geerd puhuu puolaa ja lienee aina valmis matkaseuraksi)
• Saksa:
  • Bremen (Werder Bremenin kotimatsi)
  • Dresden
  • Frankfurt Am Main (Tanja)
  • Göttingen (Michael)
  • Hampuri (Thomas, Ulla, St. Paulin matsi)
  • Helgoland (hämmentävä paikka)
  • Köln
  • Marktl Am Inn (Paavin kotikaupunki)
  • München (Riku)
  • Münster (Enno & Silvia)

No mutta, kävin noiden lisäksi kolmessa muussa mestassa: Cheb, Praha ja Kööpenhamina.

Olipas mukavat viimeiset päivät Berliinissä.

Vaihtovuoden viimeinen ilta vietettiin Jessican ja Teemun kanssa (ajoittain myös Toni oli mestoilla). Aluksi syötiin sushia Sampon alakerran ravintolassa ja totesimme paikan thaikeitot lähes täydellisiksi. Viiden hengen loppulasku alkupaloineen ja juomineen oli vaivaiset 55€! Lupaan tämän kokemuksen pohjalta kiroilla paljon kun seuraavan kerran uskaltaudun ravintolaan Helsingissä. Sitten otimme bussin kohti Hauptbahnhofia. Hiekkaveistosten maailmanmestaruuskilpailupaikalla oli lopetusbileet (tietysti 24 tunnin mittaiset), joissa Akon työkaveri Christian soitti jossain välissä. Laukkuvarkauden johdosta kaikki Akon paikalliskontaktien puhelinnumerot ovat nyt bittitaivaassa, joten meille ei jäänyt mahdollisuutta varmistaa soittoaikataulua etukäteen. Arpa ei osunut oikeaan, mutta musikki oli hyvää ja sijainti todella hieno.

Madonnan keikkaa katsomaan tullut jengi lähti Bar 25:n kautta Berghainiin ja me lähdimme nelistään tutkimaan viimeisen yön kotimme alakerrassa sijaitsevaa Weltempfaenger -klubia..