Vesijohtovesi maistuu kuumotavalta. Oikeastaan mun olisi koko illan tehnyt mieli jotain kuplivassa muodossa olevaa vettä mutten jaksanut enää Bodon luota palattuani mennä etsimään lähintä kioskia. Huomenna pitää painaa mieleen mikä on lähin paikka sunnuntain hankinnoille. On kyllä aika kivaa kun kaupungin kaikki kaupat ovat yhden päivän viikosta kiinni. Tai no eivät ehkä ihan kaikki, sillä nykyään täällä saa pitää ilmeisesti melkein mitä vain palveluita ympärivuorokautisesti auki. Ainakin osa tavarataloista on perjantaisin ja lauantaisin kymmeneen asti auki, ja välillä tietyt alueet ilmeisesti pitävät yhteisestä sopimuksesta kaikki pikkuliikkeetkin auki pikkutunneille saakka. Baari-illan jatkeena tehdyt kenkäostokset mahtavat olla mielenkiintoisia.
Tänään heräsin taas auringonpaisteeseen ennen yhdeksää vaikka olin mennyt nukkumaan kahden jälkeen ja olisi vielä väsyttänyt. Ihme meininkiä, mutta vastasin tuleen tulella ja nyt ikkunaani peittää komea DIY-viritys:
DIY verhot.
Kävin aamupäivällä palloilemassa lähiympäristössä ja mietiskelin kahvin juomisen lopettamista ja muutamaa muuta elämäntapoihin liittyvää muutosehdotusta. Hidastempoisen aamun jälkeen lähdin tapaamaan Ilkkaa, TKK:lla opiskelevaa parrakasta vaihtaria jonka olin kutsunut Bodon ja minun mukaan katsomaan Cindy Shermanin näyttelyä Martin-Gropius-Bau:lle. Harhilimme natsisaksan kauhuista kertovan Topographie des Terrors -näyttelyn läpi etsimään vettä tai jäteetä, jonka jälken Bodo ja hänen vanha kämppiksensä olivatkin jo tulleet paikalle. Shermanin duuneista oli esillä varsin kattava otos jonka kruunasivat hienot, suuret vedokset. Mieleenpainuvinta materiaalia olivat varmaan isokokoiset pellekuvat jotka olivat aika karmaisevia.
Potsdamer Platzin rautatieasema ja DB:n talo.
Bodo ja Juliane M41 -bussissa
Shermanista suuntasimme koko nelipäisen seurueemme kohti Bodon asuntoa joka sijaitsee Kreuzbergin lounaisnurkassa. Bodon kolmen hengen WG on mielettömän viihtyisä, 160m2 kokoinen ja moderni toisessa kerroksessa sijaitseva kolmen makuuhuoneen, vierashuoneen, ruokasalin, eteisen ja valtavan keittiön muodostama kompleksi. Lisäksi tämä pieni kämppä oli sisustettu ihan tyylikkäästi ja ikkunoista aukesi joka puolelle viihtyisä, vihreä näkymä. Naurettavinta koko hommassa on se, että vuokraa on maksettavana noin 230€ per naama. Kävisipä mulla yhtä hyvä tuuri asunnon suhteen!
Bodo ja Ilkka
Muiden lähdettyä omille teilleen joimme vielä hyvät espressot ja mietimme asunnon metsästämiseen toimivampaa strategiaa. Bodolta selvittyäni koin hassun ärsytävän tilanteen bussissa: yritin kävellä sisään näyttämättä lippuani, joka ei kuitenkaan tälle kuskille käynyt. Yleensä sitä ei mielestäni ole kysytty, mutta nyt kävi toisin. Voi olla että vaan muistin väärin. Pitää muistaa tämä seuraavaksi, mutta jos sitä näyttää vapaaehtoisesti, saa aikaiseksi muistikuvieni mukan lähinnä silmien pyöritelyä.
Pieni setti sushia! Lupaan palata takaisin tähän paikkaan.
Syy tuolla ylempänä esittelemääni janoon on nähtävissä tuossa päällä: tuhti annos sushia. Oli kyllä todella maistuvaa eikä kotona enää kismittänyt että vietnamilainen ravintola To Loc (aika gangsta nimi!) oli kääntänyt kelkkansa kohti nousevan auringon maata. Mikäs siinä, varsinkin kun hinnat ovat hurjan edullisia ainakin vuoden loppuun saakka. Tämä 18 makirullan ja parin ekstrajutun paketti maksoi 5,8€. Sain siis toivomaani kevyttä ruokaa ja sitä jäi vielä huomiseksikin!
Anyways. Viikonloppu alkaa vedellä viimeisiään, ja nyt ollaan jo maanantain puolella. Oli mukavaa ja aika rauhallista. Siirryin iPhotosta Lightroomiin joka vaikuttaa parhaalta kuvien arkistoimiseen ja käsittelyyn soveltuvalta softalta. Koneessakin riittää potkua sen pyörittämiseen, mutta näyttö saisi olla suurempi. Flickr on ollut illalla vähän rikki, välillä kuvat menevät sinne ja välillä eivät. Ärsyttävää, mutta pitää odottaa että viat saadaan korjattua.
Huomenna säntään kymmeneksi Ernst-Reuter Platzille, TU:n vanhalle päärakennukselle. Sitten selviää pääsenkö kello 10-14 vai 14-18 kokoontuvaan kielikurssiryhmään tiistaista eteenpäin. Aion myös käydä maksamassa yliopiston lukukausimaksun (tai mikä lieneekään) jonka avulla saan tiistaina tai keskiviikkona säädettyä itselleni seuraavan kuukauden voimassaolevan BVG:n lipun. Siinähän ne suurimmat ohjelmanumerot huomiselle ovatkin. Palataan asiaan myöhemmin.
Huomenta Berliini.
Vanha kikka toimii. Osta jostain tummansininen paperipöytäliina tai lakana, ripusta se pimennysverhoksi ikkunaan nastoilla tai teipillä.
Essi kävi aamulla rokotuksissa ja vei auton korjattavaksi. Hyvää päivää sinne, meillä paistaa aurinko.