Eilen oli Pirkan viimeinen ilta. Käytiin safkaamassa ns. kalliisti (ruoka ja olut = 12e) Wranglerstrassen ja Sorauer Strassen kulmassa Bei Gino -nimisessä raflassa, jonka tarjonta on sellaista eteläsaksalaistyyppistä. Itse söin spätzlejä lihalla, Pirkka pähkinätäytteisen kotletin ja Daniel verimakkaraa! Ihan mahtava kokemus ja mukava ravintola. Myös Andrea liittyi seuraan muutamaksi hetkeksi. Siitä jatkettiin kymmeneksi Berliinin gaypiirien ytimeen Bassoon (?) Köpenicker Strasselle, vain parin talon päähän Geerdistä. Transseksuaali harpisti-pianisti-laulaja oli päräyttävä, kuten myös koko mesta. Lopulta siirryttiin vielä Falckensteinstrasselle San Remo -nimiseen baariin joka oli ihan viihdyttävä ja halpa.
Ruokaa Bei Gino:ssa.
Yleisöä Bassossa.
Taiteilija itse.
Pirkka, Lisa ja nimeämätön Lisan kaveri San Remossa.
Aamulla väsytti, mutta vääntäydyin kuitenkin ajoissa saksanryhmän Berliinin ekskursiolle. Käytiin läpi kaikkia historiallisia kohteita, joista jokainen ryhmän jäsen kertoi ennalta määrätysti jotain. Mulla ja Viktorilla oli aiheena Staatsbibliothek, hieno iso kirjasto jolla on värikäs historia. Oli aika mielenkiintoista kuulla faktoja paikoista jotka olin jo nähnyt muutamaan otteeseen mutten ihan tarkasti tiennyt sen enempää. Kolmen tunnin kierroksen jälkeen käytiin Humboldtin Mensa Nordissa syömässä. Ruoka ei ollut sen kummempaa kuin TU:llakaan, mutta sitä ei saanut kaapia itse lautaselle. Miinusta tulee täällä huonolaatuisesta perunamuusista. Riisi tai luomperunat pieksevät milloin vain tuon jauhepusseista peräisin olevan tökötin.
Aloitiin viimeinkin tänään ravintoloiden välttelyn ja huomenna täytyy mennä ostamaan kaupasta iso kasa ruokaa. Ako tulee tänne, sitten voidaan syödä kivasti ulkona mutta myös kokata! Tänään Lisa duunasi hyvää pastaa munakoisoilla, mukavaa syödä himassakin välillä 
Täytyy vähän pitää huolta kehon temppelistä ettei meininki mene ihan mahdottomaksi. Samoin oluen hörppiminen tulee vähenemään tästä hetkestä lähtien huomattavasti. Ei sikäli että mä olisin mitenkään hirveän huonosti täällä elänyt, mutta tuntuu että vieläkin voisi parantaa kun kyse ei ole lomamatkasta vaan vuodesta täällä.
Kuuntelin just Malajuben kaikki biisit läpi Myspacesta. Suosittelen samaa teillekin, rakkaat ystäväni. Esimerkiksi Étienne d’Août täyttää aika täydellisesti hienon rockbiisin tunnusmerkit. Muistelisin että Popkommin keikka aloitettiin sillä, ja biisi kasvoi yhtäkkiä hirmiseksi äänivalliksi joka sai melkein kyynelet silmiin. Koskettavaa. Ehkä noi jouset tekevät sen levyllä.
Intter netti on nyt tilattuna, joten muutamien viikkojen pästä pitäisi olla paremmat yhteydet tässäkin asunnossa. Nyt käytän jonkun lähistöllä olevan tyypin avointa verkkoa, joka toimii vähän miten sattuu. Jos kuvien tuuppaaminen Flickriin oli hidasta Sorauer Strassella, on se nyt käytännössä mahdotonta. Siksi tässä postauksessa ei ole kuvia. Kaikki ajallaan!
Nyt taas nukkuharadaa odottelemaan tonne sängynpohjalle. Tarvitsen lukulampun sekä sängyn viereen että työpöydälle. Tuntuu ettei kenelläkään ole riittävää valaistusta, siis suomalaisella mittapuulla.