Ah, viimein kotona! Oli kivaa käydä istumassa vähän iltaa Emmin kanssa, joka on ollut Berliinissä lokakuun alusta asti. Emmi asuu Schlachtenseellä joka on vähän kaukana täältä, mutta toisaalta aika kiva mesta. Oli kivaa käydä turisemassa niitä näitä. Cafe Schmückin chili con carne oli maukas iltaruoka, eikä kovin kalliskaan! Jatkettiin vielä hetkeksi San Remoon joka on mun korttelissa. Se on suht viihtyisä perusbaari jossa ei myöskään köyhdy liikaa.
Akolta tuli tänään jännä paketti, josta paljastui upea (ja iso!) tilhikortti sekä mystinen E-kirjain. Nyt mulla on siis E ja O joista en vielä saa mitään kovin järkevää muodostettua. Kaikki kuulemma ajallaan 
Mä unohdin lähettää pari korttia, mutta yritän tehdä sen huomenna. Postilaatikoita tai posteja ei mun mielestä ole siroteltu Berliiniin mitenkään kovin ronskilla kädellä joten kyse ei ole ainoastaan mun saamattomuudesta (eipä niin, vastapäätähän on yksi!).
Nojoo. Mobile Interaction -kurssi tuntuu myös olleen oikea valinta. Tiistaiaamu alkaa parilla luentotunnilla jonka jälkeen siirrytään tutkiman harjoituksia. Ennen joulua tehdään pieniä tehtäviä itsenäisesti ja joulun jälkeen aletaan tekemään projekteja pienryhmissä. Opetusryhmä on taas suomalaisiin kursseihin verrattuna todella pieni: vain kahdeksan osallistujaa ja kaksi luennoitsijaa. Maisteritason kurssit ovat selvästi varsin spesifisiä eivätkä ihmiset saavu niille suurissa laumoissa. Valitsemillani kursseilla myös laskarit ovat hieman erilaisia kuin Suomessa, mutta ne eivät ole vielä alkaneet joten niihin palaan myöhemmin. Koko kurssipalettini tuntuu hyvältä: projekti, seminaari, kollokvio, luentokurssi, kielikurssi… Paljon erilaista tekemistä toisinsanoen!
Skype on varsinainen killer app. Olen puhunut sen avulla Akon kanssa kutakuinkin joka päivä ja säästänyt muhin vaihtoehtoihin verrattuna piiiitkän pennin. Iso plussa on myös mahdollisuus tuijotella toista kutakuinkin silmiin webbikameran välityksellä. Kasvojen näkeminen lisää kommunikaatioon todella paljon verrattuna pelkkään puheluun. Muutenkin instant messenging -palvelut ovat pitäneet minut hyvin yhteydessä kavereihin ja toisaalta myös vaihtareihin. Eilen esimerkiksi Vessi soitti Mangostudiolta ja näytti läppärin kameralta miltä siellä näyttää. Muutkin Cliftonit huutelivat terveisiä ja mua hymyilytti (vaikka harmittaakin etten ole tällä kertaa kuvaamassa studiosessioita). Studiossa edistymistä voi seurata bändin blogissa.
Nyt tuntuu että olen oikeasti kotiutunut tänne. Huomasin sen lähinnä siitä ettei ole jatkuvaa tarvetta säntäillä ympäri kaupunkia joka päivä: lauantain tv-ilta ja hidas Kreuzberg 36 -kiertely olivat juuri tätä. Hyvä homma, se vähentää kriittisen koti-ikävän pelkoa aika paljon (vaikka en jotenkin koea että se olisi kovin mahdollinen omassa tapauksessani). Täytyy alkaa ottamaan uusia alueita haltuun, koska Berliini on todella valtava kaupunki. Marzahnin ja Märkisches Viertelin tornitalot ovat aika korkealla prioriteettilistassa, sinne!