Vau. Torstaina kolahti kunnolla. Arcade Firen Columbiahallen esitys oli kaikin tavoin palkitseva. Visuaalisesti hieno, intensiivinen paketti joka oli saundeiltaan sävykäs ja biiseiltään mielenkiintoinen. Kymmenhenkinen livekokoonpano sai aikaan hienon äänen. Lavalla oli jopa kirkkourut! Visuaalisen puolen silmiinpistävin osa oli pyöreät valkokankaat joihin heijastettiin livevideokuvaa tai milloin mitäkin. Rumpuihin kiinnitetyt minikamerat olivat mainion näköisiä kuudeksi monistettuna. Olin taas yksin sillä en löytänyt Martinaa ja Caroa (Lisan kavereita) mistään. Syy oli aika yksinkertainen: Columbiahalle oli ääriään myöten täynnä ja tytöt olivat pakkautuneet lavan eteen keskelle. Kotimatkalla juttelin espanjalaisen Almudenan kanssa joka oli myös itsekseen fiilistelemässä kanadalaisten liveä. Ihan hauskaa höpistä täysin randomilla kohdattujen tyyppien kanssa.
Eilen taistelin virtualisoidun Windowsin kanssa. Täytyy keksiä jokin toimivampi tapa koodata mobiilijavaa OS X:llä. Toisaalta näyttää valitettavasti siltä että tarvitsen Windowsia joka tapauksessa Aibon kanssa… On ajoittain vaikeaa olla siinä pienessä 3,5%:ssa joka on päätynyt muihin kuin tavanomaisiin ratkaisuihin. Illalla menin Berliinin kansainvälisille lyhytelokuvafestivaaleille katsomaan About War -sarjaa. Puolentosta tunnin putkeen mahtui aika vaihtelevantasoisia lyhäreitä joista parhaat olivat kuitenkin todella hienoja. Festarit jatkuisivat vielä tänään mutten ole varma riittääkö paukkuja lähteä katsomaan lisää.
Jatkoimme Josefin ja Viktorin kanssa Senefelderplatzille päin ja päädyimme hassuun baariin jonka nimi oli Yesterday (Schönhauser Allee 173). Kankailla päällystetty, tumma, kynttilöillä valaistu baari oli tosi berliiniläinen ja tunnelmallinen paikka. Paikalla vaelteli hauska musta koira jolla oli solmio. Sitä kävi vähän sääliksi koska baareissa on aina paljon savua. Vielä enemmän sitä kävi sääliksi kun kävelin parin askelen portaat alas ylätasolta ja astuin sen päälle! Ilmeisesti en kuitenkaan astunut kovin pahasti koska solmiokaulainen hurtta ei pitänyt minkäänlaista ääntä. Siltä 
.. Vinkki: älkää viekö koiria baariin!
Kun Sampo saapui, lähdimme etsimään Eel Pie -nimistä klubia. Senkin sijainti oli perinteisen kummallinen:
- Sisäpihan perälle
- Vasempaan
- Vasempaan
- Kuljettajalla varustettuun hissiin
- Vastaanottotiskille jossa pystyi liittymään jäseneksi
- Sisään itse klubille
Jep jep, mutta mesta oli kiva parin huoneen tila. LBJ ja Cajsa soittivat alkuillan ja joskus yhden pintaan Norman Palm täytti tilan singer-songwriter -kamallaan. Setti toimi hyvin mutta oli aavistuksen verran turhan pitkä. Ostin seiskatuumaisen numero 27/300 (jonka julkaisubileet olivat siis kyseessä) ja sen mukana oli jopa koodi, jolla saan ladattua levn mp3 -muodossa! Täydellistä. Kotiin tulin joskus kahden jälkeen taksilla, jonka kanssa teimme kymmenen euron diilin. Sampo jatkoi 103:een Baltimorelaisen Scottie B:n keikalle ja minä painuin pehkuihin.
Apteekkari yllätti äsken yrittämällä jyrätä Vectavir 1% -toiveeni jollain homeopaattisella valmisteella. Kieltäydyin vedätyksestä kohteliaasti ja otin huuliherpeksen (toivottavasti) tehokkaammin tuhoavaa myrkkyä kahden gramman paketin. Kuvaava oli myös että myyntiargumentteina käytettiin 12,5 kertaista pakkauskokoa. Acyrax on täälläkin reseptilääke joten sitä varten täytyy metsästää lääkäri käsiin joskus tulevaisuudessa. Jännittävää nähdä miten se homma toimii. Eurooppalaisella sairausvakuutuskortilla ja muutamalla eri vakuutuksella uskoisin palvelun olevan aika kitkatonta.
Homeopatia on mietityttänyt minua muutenkin viime viikkoina. Onhan laimentamalla toimiva lääkitys hieno ajatus, mutta mitään teoriapohjaa tälle uskomuslääkinnälle ei kyllä ole. “Veden muisti” on jo niin hatara käsite että en voi ymmärtää miten lähes kaikki tuntemani saksalaiset ovat kilahtaneet parantavien kivien kastiin lukemaani hoitomuotoon. Grr.
Tänään edessä: koodaamista, säätämistä ja illalla ehkä Voxtrotin keikka. Taidan myös käydä kitarakaupassa ostamassa pari plektraa. Ensin aamiaista ja sitten miettimään järjestystä.